Lissabon ja Sintra, Portugal

Reissasimme viime elokuussa ihanassa keski-Portugalissa, josta lisää joskus erikseen, mutten uskonut palaavani samaan maahan moneen vuoteen. Niin kuitenkin kävi, että löysin itseni maaliskuun lopussa Lissabonin lentokentältä. Lentokenttä on muuten nimetty Humberto Delgadon mukaan, joka oli portugalilainen kenraali ja poliitikko, joka kääntyi demokratian kannattajaksi. Lentokenttien nimet kertovat kiinnostavasti maan arvostuksista, esim. JFK USAssa ja Charles de Gaulle Ranskassa. Lähdin googlaamaan lentokenttien nimiä (https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_eponyms_of_airports) ja selvisi, että tietysti Juri Gagarinilla, Cristian Ronaldolla ja John Waynella on omat lentokenttänsä!

Tästä tulikin mieleeni Saksan suurmies Willy Brant:lle omistettu Berliinin uusi/tuleva lentokenttä, joka oli alun perin tarkoitus avata vuonna 2011. Tällä hetkellä näyttää siltä, että avajaisia suunnitellaan ensi vuodelle, tai joidenkin lähteiden mukaan vasta vuodelle 2021. Viimeistään silloin on syytä palata Berliiniin, josta tuli, tukkoisen alun jälkeen yllättävää kyllä, yksi suosikkikaupungeistani. Ehkä kerron tehdyistä Berliinin reissuistakin joskus toiste… Nyt siis lentokenttäjorinat sikseen ja Lissaboniin ja Sintraan!

Matkamme varsinainen kohde oli Sintra, joka on pikkukaupunki jonne turistit tulevat yleensä päiväksi suorittamaan nähtävyydet ja palaavat Lissaboniin. Näin siis jolleivat maastopyöräile tai surffaa – tästä voi päätellä miksi olin mukana reissulla, vaikken kumpaakaan harrasta. Sintran ympäristöstä löytyy myös joogaretriittipaikkoja (en testannut tällä kertaa). Perilläoloaikaa oli 7 päivää ja ihme kyllä, tekemistä riitti kaikille päiville, kunhan otti bussin tai junan ja lähti seikkailemaan! Sintran päänähtävyydet on muutamassa päivässä koluttu, joten matkustushalutonta kohtaa todennäköinen tylsistyminen. Sintra, samoin kuin Venetsia, on päivällä täynnä turisteja ja koko kaupunki tuntuu matkamuistomyymälältä: tuktuk-kuskit huutelevat tarjouksiaan perään, joka paikassa on myynnissä turistikrääsää ja kiinalaisryhmät rynnivät lipputiskeille. Iltaisin Sintra on oikeastaan ihan kiva, kun kadut ovat aika tyhjiä ja suurimmat turistilaumat ovat kaikonneet. Toki vanhan kaupungin torilla saa maksaa iltaisinkin turistilisää ”suosituimmissa” ravintoloissa. :D

Mitä Sintrassa tai Sintrasta käsin voi tehdä?

Sintra-kierros hop on – hop off –bussilla tai paikallislinjalla numero 434. Molemmat kiertävät turistinähtävyydet ja kumpaankin myydään päivälippuja. Kumpi kannattaa valita? Säästeliäs valitsee paikallislinjan: hop on-bussi on kalliimpi, paikallislinjan päivälippu maksaa vain 8€. Rauhanarvostaja valitsee punaisen hop on-bussin, sillä linja 434 ottaa kyytiin seisomapaikoille niin monta ihmistä kuin mahtuu, ja porukkaahan pakkautuu sisään vastaavasti. Molemmat linjat lähtevät Sintran rautatieasemalta ja pysähtyvät päänähtävyyksillä.

Monserrate Palace & Garden, hidden gem, kuten matkaseuralaiseni mainosti. Olin epäileväinen – mutta pian onnellinen ollessani väärässä. Monserrate on bussilinja 434 varrella, mutta silti harva viitsii jäädä täällä keskellä ei mitään pois, vaikka kannattaisi! Kyseessä on palatsi, jonka rakentaminen alkoi 1790 ja joka sitten päätyi 1793 englantilaisherran käsiin. Alueella on valtava puutarha, joka koostuu eri teemaisista puutarhoista (mm. ruusutarha, meksikolainen puutarha, palmupuutarha ja japanilainen puutarha) – kuulostaa tylsältä, mutta ainakaan keväällä ei ole sitä. Yllättävän kiehtova paikka myös meille ei-hortonomeille! Ihanaa oli se, että alueella sai kävellä pitkään ennen kuin törmäsi muihin kävijöihin.

Palatsi itsessään on nähtävyys ja sen tunnetuin omistaja on ollut Francis Cook ja hänen perheensä. Palatsissa näytetään videota, jossa vanhempi englantilainen herrasmies, joka oli Cookin pojan valitseman tilan Managerin lapsi, kertoo lapsuudestaan palatsin mailla. Cook perheineen saapui kesäisin pariksi kuukaudeksi palatsiinsa ja muun vuoden työläiset pitivät paikkaa pystyssä, näin vielä 1930-luvulla. Sodan jälkeen Cook luopui palatsistaan ja Portugalin valtio osti palatsin puutarhoineen. Puutarha säilyi näytillä, mutta palatsi rapistui aina 2000-luvun alkuun asti, jonka jälkeen se restauroitiin ja avattiin yleisölle 2010. En oikein voi uskoa, että sanon näin, mutta parasta paikassa oli se filmi, vaikka Monserrate on muutenkin upea paikka. Suosittelen!

4173971D-32AC-4BDA-99AC-D0BFCE9F8B60

212D4D93-A90E-4863-8000-E8C725F6A562

Castelo dos Mouros, eli englanniksi Moorish Castle. Sintran keskustasta linna näkyy upeasti vuoren päällä ja on iltaisin valaistu hienosti. Linna on rakennettu 800-luvulla, joskin paikalla on ollut asutusta jo aiemmin. Linnaan sisäänpääsy maksaa 8€ mutta linnaa ympäröivään puistoon voi mennä ihan ilmaiseksikin. Seuralaiseni kertoi, että oli edellisenä vuonna kävellyt Sintran keskustasta ylös linnalle. Katsoin vuorelta alas enkä edes kysynyt, kauanko kesti. Tämän ohjeen mukaan näemmä 1-2 tuntia, https://www.parquesdesintra.pt/en/parks-and-monuments/park-and-national-palace-of-pena/recreation-and-leisure/hiking-trails/

Quinta de Regaleira eli Regaleiran palatsi. Turistibussi vie tännekin. Paikalla on 1800-luvun lopulla rakennetun palatsin lisäksi valtava puutarha, jossa on kappeli, luolia, salakäytäviä, torneja ja muuta erikoisempaa tuotantoa. Selitys lienee rakennuttajassa, joka fiilisteli alkemiaa, ruusuritareita, temppeliritareita ja vapaamuurareita, ja mitä ilmeisemmin halusi rakennustyylissä iloisesti sekoitettavan roomalaisia, goottilaisia, renessanssin ja romantiikan ajan vaikutteita. Lopputulos on kuin aikuisten ihmemaa. Palatsin yläkerrassa on alkemistin huone, jossa kävin viime kerralla, tällä erää siellä tehtiin korjaustöitä. Satuin sivusta kuulemaan opasta, joka kertoi paikan olevan myynnissä. Jäin epäilemään kuulemaani ja ryhdyin googlaamaan. En löytänyt myynti-ilmoitusta mutta tässä olisi  kelpo vaihtoehto : tarjolla olisi siis 11 huonetta, 4 makuuhuonetta, 2000m2 tilaa, yli 2 hehtaaria maata, autohalli ja parkkialue 20 autolle, keskuslämmitys jne… Hinta alle 7 MEUR, nyt rahat tiskiin!

B1931B60-E924-4D36-9023-C5C58EB234B31258EA03-3B3B-4443-8C9F-4882507456FE

Pena Palace jäi meiltä väliin, koska emme viitsineet jäädä jonottamaan lippuja tunniksi. Sitä paitsi palatsi kuulemma näyttää hienolta ulkoa, mutta sisältä on lähinnä, no, palatsi. Täältä löydät Sintran suurimman turistirysän. Ei harmita, että jäi väliin.

 

Sintran tärpit:

Aamiaista 1: Cafe Garagem (avocado toast ja jogurttigranola -kulho, täydellistä!). Ainoa miinus, että aukeaa vasta klo 11. La ja su tarjolla on kohtuuhintainen mutta erittäin runsas brunssi, hinta muistaakseni 11€. Täällä saa olla rauhassa. Garagemista saa toki myös välipalaa ja lounasta, sään salliessa terassi on aika ihana ihan drinkillekin.

12773D8C-27D0-4E10-8DEF-D7E19A68FA40

 

Aamiaista 2: Aamiaista saa myös Cafe Saudadesta, oma suositukseni on Fisherwoman toast lämpimänä ja Saudaden oma yrttitee nimeltä Saudede (kuinka yllättävää). Kriittinen tutkimusryhmä skannasi Sintran pastel de natat ja Saudedessa on kuulemma parhaat.

Ruokaa 1: Romario de Baco sijaitsee Sintran vanhan kaupungin keskustassa, mutta hiukan syrjässä eikä näytä kovinkaan houkuttelevalta ulospäin. Ruoka on kuitenkin oikein hyvää ja viinivalikoima kuulemma mainio. (Gin- ja olutvalikoima sen sijaan ei ole, mutta jätän asian tähän…)

Ruokaa 2: Jos budjetti sallii visiitin Michelin-ravintolassa, niin ota taksi Sintran ulkopuolle Lab by Sergi Arola -ravintolaan. Sergi on tunnettu kokki, joka brandaa itseään ruuan ”rocktähtenä”. Söimme 7 annoksen menun (+ keittiön terveiset jne) ja viininystävät ottivat viinipaketin. Gin tonic – ihan hyvä tosin – maksoi yli 20€/kpl. Parasta oli ensimmäisen alkuruuan ceviche-annos, joka oli 10/10. Sen jälkeen mikään muu ei tuntunut enää miltään, vaikka ihan hyvää olikin. Kurjaa valittaa Michelin-ruuasta, mutta hyvä ruoka on hyvää – niin kuin esimerkiksi Ysin pollo limonello (kun sitä ei ole tehty kiireessä) tai Tortillahousen kanasalaatti. Iso hintalappu ei tarkoita, että ruoka on automaattisesti hyvää.

B48E3CF8-9212-46F5-A5F6-FECAA9EEEB9C

Jäätelöä: Alba Gelato, eli Alba-jäätelö. Kävimme täällä melkein päivittäin, ihan kuin Italiassa! Oma suosikkini oli sitruuna ja suklaa (otan tämän yhdistelmän Italiassakin melkein aina, vaikka se ei sovi yhtään yhteen), seuralaisen suosikki oli pistaasi. Jäätelöt tehdään paikan päällä ilman mitään ylimääräistä (lisä-, väri- jne. aineita) ihan omin voimin, mikä kyllä maussa maistuu.

 

Cascais

Cascais on sievä merenrantakaupunki, joka Sintran tapaan kerää runsaasti päiväturisteja – ja meininki on senmukainen… Cascaisiin pääsee Sintrasta kahdella bussilla: 403 on maisemareitti, joka kiertää myös Capo do Rocan, ja kestää n. tunnin ja 417 kestää n. 30 minuuttia – eikä mikään estä tekemästä menomatkaa toisella ja paluumatkaa toisella linjalla.

Cascais’ssa kävelimme Boca do Infernolle (n. 25 minuuttia kun pysähtelee matkan varrella ottamaan kuvia kauniista maisemasta) ja piipahdimme Paula Rego -taidemuseossa. Lounasta varten löytyi idyllinen terassi Art Museum District sisäpihalta, joka näytti olevan myös paikallisten business-ihmisten suosima. Tämä johtunee paikan hintatasosta, sillä päivän lounas-setti (lounas, jälkiruoka, kahvi) maksoi 14,90€, joka on paikallistasoon suhteutettuna melko hintava.

F5F84740-125E-441D-BA76-659D4CFF78CF

1C213E6E-CC47-4324-B391-A78A41DF23A3

047162E2-559F-4FD2-A6A4-DFD3EB54D21F

14D65F31-EF7D-40EF-BA2D-37D034C4BE12

Cascais tarjoaa varmasti paljon muutakin nähtävää, mutta meille päivä auringossa oli ihan tarpeeksi ja suuntasimme maisemareittibussilla takaisin Sintraan.

 

Lissabon

Juna Lissaboniin kestää n. 40 minuuttia ja maksaa alle 5 euroa suunta. Matkaa varten pitää ostaa Viva Viagem -kortti asemalta, johon voi ladata arvoa. Tarkkaavainen matkaaja ostaa ns. zapping-korttityypin. Muut kortit käyvät matkustamiseen myös, mutta sallivat arvon lataamisen ainoastaan samaa kulkuvälinettä (juna, bussi, metro) varten. Esimerkkimatkaaja osti ensin junalipun ja turhautui kun joutui ostamaan metroseikkailuja varten toisen lipun, koska junakorttia, jolla oli arvoa, ei voinut käyttää metrossa. Seuraavaksi esimerkkimatkailija turhautui, kun lompakko täyttyi erilaisista korteista ja aina piti tietää mihin kulkuvälineeseen mikäkin kortti kelpasi. Zapping-kortti on siis ykkösvalinta ja maksaa ihan saman verran kuin muut, mutta sitä voi käyttää kaikissa kulkuneuvoissa.

Sintrasta Lissaboniin menee kaksi eri junaa, joista toinen Rossio-asemalle (keskustassa, metron vihreä/sininen linja) ja toinen Orienten asemalle (metron punainen linja, aseman vieressä Vasco da Gama kauppakeskus). Junien pääteasemilta on kätevää vaihtaa metroon ja suunnata minne mieli tekee. Lissabonin kunniaksi on mainittava, että väreihin perustuva linjasysteemi (4 linjaa: punainen, sininen, keltainen, vihreä) on kertakaikkisen kätevä ja aika pian oppii eri asemien värit. :)

4FAE57A9-5789-4A95-8A44-8BE221C8F086

Lissabon olisi kohde ihan itsessään moneksi päiväksi, mutta tässä tärpit:

Taiteenystävä: Museu Calouste Gulbenkian –taidemuseo, https://gulbenkian.pt/museu/en/ . Täältä löytyy niin vanhaa, modernia kuin nykytaidettakin. Bonuksena kaunis puutarha-alue! Sydämellinen suositus, erityisesti kesähelteille!

Historianystävä: Núcleo Arqueológico on käsittämätön ja käsittämättömän hieno kokemus! Paikallinen suuri pankki oli rakentamassa toimitilojensa alle parkkiluolaa 1990-luvun alussa, kun sattumalta löydettiin valtavan arvokas arkeologinen kohde. Suunniteltu parkkiluola pitikin sisällään monta kerrosta historiaa, aina 700 eaa alkaen ja seuranneitten aikakausien (roomalais-, visigootti-, islamilais- ja keskiaika, sekä maanjäristyksen aika 1755). En paljasta enempää, jotta historianystävä saa yllättyä itse, mutta haluan kiittää Millennium BCP-pankkia siitä, että se päätti olla rakentamatta parkkiluolaa ja sen sijaan perusti säätiön ylläpitämään tätä uskomattoman arvokasta arkeologista kohdetta.

Jos haluat tänne visiitille, ole sitkeä. Googlaa “Fundação Millennium BCP- Núcleo Arqueológico” (koska sivujahan tällä nähtävyydellä ei ole), soita ja varaa paikkasi vierailuryhmästä (klo 10-12 tai 14-17 välillä, ei joka päivä). Saat arkeologin opastaman tunnin visiitin n. 20 hlön ryhmässä ilmaiseksi. Lisätietoja löytyy täältä:https://ind.millenniumbcp.pt/en/Institucional/fundacao/Pages/fundacao_NARC.aspx

Säästeliäs: jos Nucleo Arqueologicon aikataulut eivät sovi ja haluan silti nauttia historiasta, suuntaa rahamuseoon, https://www.museudodinheiro.pt/en/heritage/2/king-dinis-wall  Rahamuseoon sisäänpääsy on ilmainen ja sen suojissa sijaitsee pätkä kuningas Dinis’n rakennettumaa keskiaikaista muuria. Muurista kertova osuus on hienosti toteutettu englanniksi ja taustoitusta on runsaasti. Kanssamatkustajan kommentti oli, että Dinisin muuristakin saa enemmän irti jos on kokenut Nucleo Arqueologicon opastuksen, mutta toimii tämä paikka varmasti ihan sellaisenaankin. Muurin yläkerrassa on rahamuseo, jossa oma kohokohtani on kultainen Cesare Augustus valtakauden raha (muistaakseni vuodelta 19 eaa).

Ruuanystävä: Time Out Market -ravintolakompeksista löytyy runsainmitoin hyvää ruokaa, https://www.timeoutmarket.com/lisboa/en/

Monet pikkuravintolakojuista, joista ruoka haetaan keskellä tilaa oleviin pöytiin, ovat huippukokkien nimien alla toimivia. Itse tykkäsin mm. Henrique sá Pessoan ruuasta. Ravintolakojuista saa viiniäkin, mutta laajempi valikoima viiniä, oluita ja drinkkejä löytyy näihin keskittyneistä myyntipisteistä. Toisin kuin Suomessa on tuttua, täällä ruuat/juomat saa ottaa mistä tahansa myyntipisteestä ja yhdistellä ja nauttia oman mielensä mukaan pöydissä. Ymmärrän että konsepti kuulostaa turreille tehdyltä, mutta ruokailemassa näkyi myös paljon paikallisia etenkin ruoka-aikaan. Annokset ovat pääosin hintaluokassa 10-15€, viinit 3-5€. Testaamani ruuat voittavat kyllä (lähes kaikkien) Helsingin lounasruokapaikkojen tarjonnan. Pisimmät jonot olivat Manteigarian pastel de nata -tiskille, varmasti ihan syystä. (Omasta mielestäni parhaat löytyvät kuitenkin Belem’ssa sijaitsevasta Pasteis de Belem -leipomosta.) Hyvää jälkiruokaa Time Out Market’ssa saa L’Eclair’sta, suosittelen Paris-Brenne -eclairia! Imelyysähky on taattu jos ahnehtii koko eclairin yksin, pätee myös makeanystävään! (Muista, että varoitin! Puolikas on hyvä.)

30DD16AA-B750-4BCE-92E7-752B552D8E7D

Hyvää – ja huomattavasti kalliimpaa – ruokaa löytyy keskustasta, jossa illastimme A Cevicheria –ravintolassa. Täältä https://lisboacool.com/en/eat/cevicheria löytyy kiva juttu ja kuvat tästä ravintolasta! Pöytiä ei voi varata ja ideana on jaettavat cevichet. Säntilliset suomalaiset saapuvat melko pian avaamisen jälkeen ja varmistavat näin pöydän itselleen. :) Paikan suositeltu drinkki pisco sour oli kuulemma hyvää, itse tavoilleni uskollisena pitäydyin gin tonic:ssa, joka olikin oikein mainio ja tehty heille erityisvalmistettuun giniin (new gin day, check!).

Kahvinystävä: makuasioista voi aina kiistellä, mutta lähtökohtaisesti kaikki kahvi Portugalissa on pahaa, koska se maistuu tuhkakupilta – tämä pätee myös ns. capucchinoon, espressoon ja suodatinkahviin. Poikkeuksen tekee 3rd wave coffee -paikka Fabrica, jolla on kaksi paikkaa keskustassa: Fabrica Coffee Shop ja Fabrica Coffee Roasters, https://www.fabricacoffeeroasters.com/

Coffee shop on pienempi ja sijaitsee Baixa-Chiadossa, ja Roasters on isompi ja varustettu terassilla ja sijaitsee lähempänä Rossion asemaa. Aamiainen (avocadoleipä, jogurtti granolalla ja hillolla sekä kahvi) näytti herkulliselta! Kahvi on ”normihyvää”, mutta valitettavasti ainoa kasvimaito on soijaa. Muualta ei hyvää kahvia saa.

Superfoodystävä: sinulle suosittelen rakkaudella kahvila-ravintola Nicolauta https://www.ilovenicolau.com/en/ ! Täällä käytiin jo elokuun reissulla ja tänne palaan varmasti joka kerta kun olen Lissabonissa. Avocado toast, super bowl, (smoothie) bowl, green detox – juoma… terveellisen ja hyvän ruuan taivas maassa, jossa muutoin kaikessa on suolaa ja ruoka on friteerattua. Olisipa tällainen paikka Helsingissäkin! Ps. Varaudu jonottamaan pöytää!

Hotellisuositus: elokuussa yövyimme The 8-hotellissa, joka sijaitsee ihan Nicolau’n lähellä (sattumaako? :)). Tästä on lyhyt matka kaikkialle keskustassa, koska Baixa-Chiadon metroasemalle on lyhyt kävelymatka. Hinta-laatusuhde kohdillaan ja palvelu ystävällinen ja huone siisti.

Ruokasuositus: jokapaikanruoka bacalhau, joka on suolattua turskaa. Tiesitkö, että tuoreelle turskalle ei ole portugalinkielessä edes omaa sanaa, vaan sen nimi on ”tuore bacalhau”?

Mikä oli tämän reissun opetus?

  1. Portugalissa on asunnoissa keväällä kylmä, eikä ole yhtään liioittelua nukkua merinovaatteissa, vaikka normaalisti nukkuisi Suomessa talvella hyvin paljon vähemmissä vaatteissa. 😬
  2. Sää vaihtelee: meitä edellisellä viikolla oli aurinko paistanut +25C, meillä 13-20C ja tällä hetkellä 13C. Parasta on kerrospukeutuminen. Ja kevytuntuvatakki! Aurinko kuitenkin tekee tuhojaan, joten viileästä säästä huolimatta aurinkorasva on tarpeen.
  3. Portugalista ei saa hyvää kahvia. Paitsi Fabricasta.
  4. Portugalilla on uskomaton historia ja paljon nähtävää historianystävälle. Kirjoitankin joskus toiste elokuun reissun elämyksistä tällä saralla.
  5. Kivat ihmiset tekevät reissusta paremman, kiitos seurasta osallisille! ❤️
  6. Parhaat muistot tulevat pienistä hassuista jutuista; turistiravintolan itsepalvelu, Sergi Arolan Tauski, meri on kiinni maanantaisin, yllättävät löydöt kuten Lissabonin lankakauppa ja tiimikenkähankinnat jne.
  7. Hyvä taksinkuljettaja on aarre. Jos tarvitset Sintrassa taksinkuljettajaa, joka on luotettava ja palvelu asiallinen, laita viesti, niin annan vinkin.
  8. Ginjinha. Parasta. Suklaakuppi tarpeeton. Shotin lisäksi tarjoillaan myös puolikkaina viinilasillisina. Check. 💪🏻
  9. Reissussa on kivaa, mutta on ihanaa tulla kotiin, saada normaalia ruokaa ja nukkua omassa sängyssä ja päästä takaisin töihin. Ja varata heti uusi reissu odottamaan. 🙏🏻

CDAD46C0-D74C-48D1-8550-D223913E52EC

Advertisements