Kesä Japanissa

Nyt tuntuu kertakaikkiaan siltä, että siitä on aivan liian monta vuotta kun viimeksi olin Japanissa. Kolme vuotta tosiaan, kun kalenterista tarkastaa. Onneksi Helsingissäkin on pieni pala Japania, Töölössä ravintola Mizu nimittäin tarjoaa oikeaa japanilaista ruokaa taidolla ja lämmöllä. Jotta pysyn positiivisen puolella, en aloita avautumista Helsingin “sushi”tarjonnasta ja “japanilaisista” ravintoloista. (Jos tiedät oikeita hyvää japanilaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, vinkkaathan! 🙏🏻)

Kioton-kaipuuta ei ole yhtään helpottanut Terrace House, josta Wikipediassa lisää infoa. Terrace House on tosi-tv:tä ilman kännisiä toikkarointeja ja riitelyä: 6 enemmän tai vähemmän nuorta japanilaista asuu samassa talossa, eläen samalla normaalia elämää käyden koulua tai töissä talon ulkopuolella. Talossa saa asua niin kauan kuin haluaa, maksimissaan kuitenkin sarjan kauden loppuun asti, jotka ovat kestoltaan n. 40 viikkoa. Sen lisäksi että sarja on hauska, koskettava, yllättävä ja mukaansatempaava, se näyttää toimivan myös tehokkaana kielitaidon palauttajana. Ehkäpä tästä aiheesta joskus toiste enemmän, mutta nyt 3 kauden katselumaraton on aiheuttanut koti-ikävän, kaipuun Kiotoon.

Pian toivottavasti selviää pääsenkö palaamaan takaisin Japanin kesään, kuten kuukauden kesäreissulla 2015. Tällä kertaa ei tosin yksin, vaan J:n kanssa. Niin paljon on vielä näkemättä, ja kuitenkin kaipaan myös tutuille kulmille Kiotoon. Eilen paluu menneisyyteen käynnistyi viattomasta kommentistani koskien kesäajan hienoja terasseja, jotka rakennetaan vieressä virtaavan joen ylle, ks. Täältä kuvia. Ajatus on nauttia kesähelteellä virtaavan veden – ajatuksen tasolla ? – tuomasta viileydestä. Kiotossa näitä kawadoko / noryo-yuka -terasseja on Kamogawan varrella useita ja näemmä olisi syytä harkita päivämatkoja Kioton ulkopuolellekin.

Täällä toinen hieno artikkeli kuvan ottajalta, Healthyslowlife:lta. Hän valistaa, että noryu tarkoittaa “enjoying the cool evening” ja todentotta, täytyyhän sille olla oma sanansa.

Asiat, joita eniten kaipaan:

  1. Kuumuus. Kesä Kiotossa on kuuma ja juuri sitä(kin) kaipaan nyt Suomen talvessa. Ainakin kesäkuussa ilma on niin kuuma ja kostea, että ovesta ulos astuttaessa vaatteet liimautuvat ihoon. Aurinko polttaa 15 minuutissa käsivarret niin, että kosketus sattuu seuraavat 3 päivää.
  1. Puutarhat. Tietenkin. 😍 Puutarhoissa jokainen kuukausi on erilainen ja olisi hienoa nähdä taas uusi aika helmikuun, kesäkuun, syyskuun ja marraskuun lisäksi. Vielä hienompaa olisi päästä käymään uusissa puutarhoissa. Tai vanhoissa tutuissa. Hmm, vaikea sanoa kumpi ajatus miellyttää enemmän.
  2. Helppous. Hyvää ruokaa, julkinen liikenne toimii aina ajallaan, juoma-automaatit, siisteys… Matkailijalle Japani on helpoin maa. No, lukuunottamatta kieltä ehkä.
  3. Yllätykset. Löydätkin yht’äkkiä jotakin käsittämättömän hienoa, eksyt paikkaan jonne pitikin päätyä, saat väärää ruokaa (oma syy) … Se tunne, että on yhtäaikaa eksyksissä ja juuri oikeassa paikassa. ❤️

Haaveilulistalla tällä hetkellä:

  • Kyoto – tutut kulmat, Gojon-aseman tunnusmusiikki ja tuttu kovan (poliisi) ruokakaupan kulmalla, metro, puutarhat, Efish, Teramachi, Kamogawa, Arabican kahvi, Gionin vanhat talot ja puusilta – ja uudet löydöt!
  • Uudet puutarhat, erityisesti Kenroku-en! Kenroku-en on aina “Japanin parhaat puutarhat” listan kärkipäässä, muiden tunnetuimpien perässä olenkin sinkoillut pitkin Japania mutta tämä on vielä näkemättä.
  • Maan länsiosan kaupungit ovat vähemmän tuttuja, joten Kanazawa, Toyama, Niigata, Nagano, Fukui… täältä tullaan! Kanazawan lähistöllä on myös Shirakawa-gon talot, jotka olen aina halunnut nähdä.

Tämä kuva Shirakawa-gon taloista Japan Guiden sivuilta. Mitähän noiden talojen sisätiloissa on, onkohan niissä vielä oikeita koteja? Otan selvityslistalle.

En tiedä kumpi on parempi vaihtoehto, uskaltaa haaveilla kesästä Japanissa vai olla pohtimatta asiaa ennen kuin lentoliput on hankittu, jos vaikka matkaan ei pääsisikään. Tosin, Japanin ollessa kyseessä, aina voi tapahtua kaikkea. Tällä viikolla uutisissa kerrottiin airokalojen Rantautumisesta Japanissa. Sama ilmiö tapahtui pari kuukautta ennen Sendain maanjäristystä 2011 ja vaikka ilmiön syy-seuraus -suhdetta ei ole tieteellisesti todistettu, laittaisin kuitenkin hiukan painoa vuosisatojen legendalle. Ehkä. 😬 Paitsi että aion jatkaa haaveilua kesästä Japanissa.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s