Maiko experience

Todettakoon heti alkuun, että lukijaäänestyksen täysin ylivoimaisesti voitti maiko experience. Hiukan hirvitti, mutta kun hulluuden makuun on päässyt, voi jatkaa samalla linjalla. Lonely Planet oli listannut Kyoto-aktiviteettien joukkoon ns. maiko experiencen, joten lisäsin sen yhdeksi vaihtoehdoksi aktiviteettilistalla – niin, miksipä ei..? Sen lisään kuitenkin, että maiko experiencessa ei ole kyse unelmieni täyttymyksestä, en haaveile näyttäväni maikolta. (Sen sijaan mielelläni vaihtaisin osaa perussievän japanilaisen naisen kanssa, joka on pukeutunut yukataan ja on meikattu ja kammattu taidokkaasti.)

Maiko experiencessa kyse on mahdollisuudesta maksua vastaan pukeutua maikoksi. Maiko on geishojen ns. oppipoika (siis tytär), vähän kuin työharjoittelija, sillä erotuksella tosin, että koulutukseen sitoudutaan jo ihan lapsena ja vain harvat kelpuutetaan. Uravalinta tehdään siis hyvin nuorena. Maikot palvelivat geishoja palvelustyttöinä ja parhaat maikoista kelpuutettiin koulutuksen päätteeksi geishan ammattiin. Niiden, joita ei kelpuutettu oikean geishan a.k.a. monien perinteisten japanilaisten taiteiden osaajan tehtävään, elämä meni sitten kai useimmiten ns. alamäkeen ja vaihtoehto jonka osa valitsi oli itsensä myyminen. Oikeat geishat olivat ja ovat siis taiteilijoita – tällä hetkellä Kyotossa olevien geishojen tai maikojen määrää en saanut selville pikaisella googlettamisella, mutta jostain muistan lukeneeni että joitakin kymmeniä. Niin se historian arvostus Japanissakin murenee… (Sen sijaan Gionissa, joka oli teehuoneiden suuri keskus 1600-1800-luvuilla, on tällä hetkellä kymmeniä tyttöbaareja – siellä naisten kanssa voi keskustella, mutta virallisesti ainakaan ei muuta kanssakäymistä suvaita.)

Kuten aiemmin mainitsin, kaduilla näkyy yllättävän paljon naisia ja pariskuntia pukeutuneena yukataan tai kimonoon, nähtävyyksillä erityisen usein, mutta ihan kaupungillakin – selvisi, että on suosittua Kyoto-visiitillä liikkua kaupungilla yukatassa tai kimonossa. Suomeen sama ei oikein tunnu istuvan… Turun linnaan tai vanhaan Porvooseen kansallispuvussa? :)

Asuntoni lähellä on liike nimeltä Yumeyakata, jossa se yume tulee sanasta yumei (kaunis) ja yakata taas – en tiedä mitä sillä tarkoitetaan, luin ensin itse että yukata, joka on se asu. Sisään ja ulos putiikista liikkui joka päivä runsaasti kauniita yukata-pukuisia nuoria naisia, (jonkun verran miehiäkin), joita ei voi olla ihastelematta. Pohdin pari viikkoa mistä salaseurasta tai kerhotoiminnasta on kysymys, kunnes älysin googlata: paljastui, että Yumeyakata vuokraa yukatoja juurikin näitä kaupunkivisiittejä varten, samasta paikasta saa hankittua myös kampauksen ja meikin. Ilmankos ne neitoset ottivat kännyköillään selfieta ja pyytävät korttelipoliisia ottamaan heistä kaverikuvia kameralla! Hyvin näyttää  korttelipolisiin työtehtävien laajennus heille itselleen sopia. :) Samalla googlauksella paljastui, että Yumeyakatasta saa myös maiko experience -palveluita. Ei muuta kuin nettilomakkeen täyttöön, vahvistus ajankohdasta ohjeineen tuli seuraavana päivänä. 

Vahvistusmeilissä oli saapumisohjeet, joista paljastui, että maiko make over -studio on minun kotikadullani (3 minuuttia siitä liikkeestä, jonka alun perin bongasin. Niin selvisi kotikatuni nimi toiseksi viimeisenä päivänä. :D Menin paikanpäälle ilman meikkiä, vastaanottaja oli erittäin herttainen nainen, jonka kanssa kommunikoimme pääasiassa japaniksi, välillä englanniksi kun sanat loppuivat kesken. Ensin riisuttiin vaatteet pois ja tilalle punainen kaapu, jonka päälle yukata ja jalkaan valkoiset geishojen sukat. Kamera laitettiin pieneen silkkipussiin, jota sai roudata mukana. 

Ensimmäiseksi vuorossa oli meikki: kasvoista piti pestä kaikki rasva pois ja sitten väriä – sitä valkoista ja punaista naamaan. “Meikkivoide” oli paksua valkoista tököttiä, jota ohennettiin jollakin nesteellä ja levitettiin (maali)siveltimellä kasvoihin, kaulaan ja niskaan. Päälle valkoista ja vaaleanpunaista puuteria. En ollut tullut ajatelleeksi että geisha/maiko meikissä kasvoissa tosiaan on vaaleanpunaistakin! Silmiin laitettiin rajaukset punaisella ja mustalla, kulmakarvat väritettiin samoin punaisella ja mustalla. Huulet pitää rajata piennemmäksi kuin normaalisti, ja maalataan voimakkaan punaisella värillä. Tässä vaiheessa jo huomaa, että siniset silmät eivät sovi maiko-lookiin, mutta minkäs sille voi.

Meikin jälkeen pukeuduttiin, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä herttainen rouva työskenteli kankaiden kanssa noin 30 minuuttia. Yukata pois, päälle punainen sakura-yukata (se aamutakin näköinen), jota sidottiin vaaleilla pitkillä kangassuikaleilla paikoilleen. Sitten hartioille kauluskangas. Tämän kokonaisuuden päälle tuli kimono, jonka sai valita noin 30 kuosista: osoittelin muutaman suosikin ja pyysin rouvaa valitsemaan niistä sen, joka eniten sopii minulle. Taas lisää niitä kangassuikaleita kiristämään, olo alkoi olla jo aika ahdas, etenkin kun kimono todellakin painaa aika paljon! Tämän jälkeen vyötärölle tuli punaista noin 30 cm leveää kangassuikaletta joitakin metrejä, jota kiristettiin ja kiristettiin, rouva kiskoi koko voimillaan kangasta tiukemmalle sillä seurauksena, että kovin syvään ei voinut hengittää. Tämän päälle tuli ns. obi, eli paksu kangas, pituus about 4 metriä, joka teki olosta entistä tukalamman. Lopputuloksena köytetty ja painava olo, mutta ei kohtuuttoman epämukava. En voinut olla ajattelematta osaaottavasti niitä japanilaisia naisia, jotka juhlatilaisuuksiin pukeutuvat kimonoon ja näyttävät siinä liikkuessaan vaivattomilta ja eleganteilta. Voitte uskoa, että omasta töpsöttelystäni oli eleganttius aika kaukana, kun siirryimme peruukin laittoon.

Oikean maiko-kampauksen teko kestää tunteja, joten näissä make overeissa käytetään peruukkia. Kampaus oli peruukissa valmiiksi, samoin osa koristeluista. Lopuksi sai vielä valita muutaman hiuskoristeen 5 eri vaihtoehdosta. Rouvan mielestä lopputulos oli kirei (kaunis), mutta omiin silmiin tietysti uusi tyyli näytti pääasiassa oudolta. Ei huonolta, mutta oudolta. Tämän jälkeen siirryttiin valokuvausstudioon – osuus, joka itseäni ahdisti muuttumisleikissä eniten. Hintaan kuuluu 3 poseerausta, asennot saa valita 12 vaihtoehdosta. Lisämaksusta olisi saanut lisää eri poseerauksia. Koska en ollut lainkaan perehtynyt maikojen poseerauksiin, olin täysin ohjeiden armoilla (ohjeet tietysti japaniksi) joita naisvalokuvaaja antoi: käsi sinne, silmät tänne, käännä kasvoja näin… Ainut asia minkä tiesin etukäteen oli että maikot eivät poseeraa suu auki, eikä hymyileminen niin että hampaat näkyy tule kyseeseen. (Sivuhuomautuksen: sama hampaiden näyttämättömyys on ollut Japanissa naisille yleistä pitkään, nyt näkyy jo mainoksia joissa naiset hymyilee niin että hampaat näkyy.) No, kysymys kuuluu että millaista ilmettä sitten haetaan? En tiedä vieläkään. :)

Itse studiokuvaus oli ohi 10 minuutissa. Matkalla lookista purkautumiseen meikkaaja/pukijarouva kysyi että haluanko että hän ottaa minusta valokuvia. Miten ystävällistä! En tiedä johtuiko se siitä että hän sääli minua kun minulla ei ollut kaveria mukana ottamassa kuvia (se on sallittua), vai tapahtuuko aina näin. Otimme yhteensä varmaan 30 kuvaa 10 eri asennossa, viuhkan, rasian, pallon jne. kanssa. Tässä niistä kolme:

20140623-224817-82097845.jpg

20140623-224819-82099739.jpg

20140623-224815-82095444.jpg
Tuo keskimmäinen on japanilaisten vakio valokuvajuttu, ei ole kunnon kuva jos sormilla ei tehdä noin ja kuvaaja sano “chiisu” (cheese).

Loistavat ohjeet ja olisinkin toivonut että mieluummin meikkaaja/pukijarouva olisi ottanut kaikki valokuvat… Tämän jälkeen koitti purkautuminen uudesta lookista. Ensin peruukki pois, sitten kimono ja vaatteet pois (tilalle yukata), sitten meikki pois. 

Sain hienon kansion jossa on kolme kuvaani, sekä kuvat cd-levyllä, hinta yhteensä vajaa 100 euroa 2 tunnin työstä. Kuvat itsessään olivat kai ok – no, en koskaan välitä katsella itseäni valokuvissa, mutta ehkä maiko-meikissä vielä vähemmän. Ja ne poseeraukset… No, ehkä olisi ollut syytä opiskella niitä etukäteen. Edellisen kerran olen ollut valokuvausstudiossa ylioppilaskuvauksessa, joten ehkä silläkin on osuutensa, että melkein 20 vuodessa ulkonäkö väistämättä muuttuu epäedullisempaan suuntaan. :) Virallisia kuvia en saa tähän mukaan, koska ne ovat modernisti (?) cd:llä.

Studion seinillä oli paljon ihania kuvia japanilaisista tytöistä kauniissa meikeissä ja kampauksessa pukeutuneena kimonoon. Jos joskus harkitsen samaa uudestaan, maksan vaikka pienen omaisuuden jotta minut naamioidaan sieväksi japanilaiseksi neidoksi. No, olisi onnistunut sekin paremmin 20 vuotta sitten. :D Tuskin täälläkään ihmeisiin pystytään, joten se jäänee haaveeksi. Studion seinillä oli myös kuvia omistuskirjoituksin, veikkaan että kyseessä oli paikallisia julkkisasiakkaita, mutta paikallista sceneä tuntematta veikkaus jää vahvistamatta. 

Kaikenkaikkiaan maiko make over oli elämys, josta mielelläni maksoin 100 euroa. Etenkin, kun meikkaaja/pukijarouva oli superherttainen ja ystävällinen. Kyynikot voisivat tietysti sanoa, että siitähän hänen elinkeinonsa riippuu, mutta jos miettii Suomessa palveluammateissa toimivia ihmisiä niin sama palveluasenne ei sielläkään ole itsestäänselvyys kaikkialla. Kiinnostavinta oli saada käsitys siitä, mitä kimonoon pukeutuminen oikeasti tarkoittaa: osien lukumäärä, kankaan määrä ja paino olivat yllätys. Samoin oli kiinnostavaa nähdä miten perinteinen maiko-meikki tehdään. Nyt ainakin voin sanoa että olen kerran elämässäni ollut “köytettynä” kimonoon. Lupaan yrittää muistaa kokemuksen ja olla valittamatta ensi talvena kun talvitakki painaa hartiat lysyyn: Japanissa naiset pukeutuvat juhliin kimonoon myös kesäisin kun lämpötila on +35C ja kosteusprosentti on 90. Siihen verrattuna talvisaappaat ja -takki ei ole ongelma eikä mikään. 

Huomenna vielä viimeiset nähtävyydet tälle reissulle, ylihuomenna alkaa kotimatka kukonlaulun aikaan…

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s