Kielikysymyksiä – flesh soda, anyone?

Japanin matkaa suunnittelevat suomalaiset saattavat jättää kohteen väliin kun eivät osaa japania – tiedän että teitä on. :D Rohkaisisin teitä kuitenkin vielä harkitsemaan: englannilla ei joka paikassa pärjää, mutta hyvällä tahdolla ja kekseliäisyydellä kyllä – antakaapas kun selitän…

Japanilaiset ovat pääsääntöisesti hyväntahtoista ja kohteliasta kansaa. Suurin osa ravintoloiden ja kahviloiden henkilöstöstä haluaa olla avuksi ja täyttää asiakkaan toiveet. Siinä onnistumisen matkalla on vain muutama haaste, jotka ovat kyllä voitettavissa. Voit ravintolassa kysyä “sumimasen, eigo no menuu ga arimasuka?”, eli onko englanninkielistä menua. Voi olla että ei ole, todennäköisimmin ei ole mitä kauempana olet turistirysistä. Silti jos olet fiksuna turistina printannut mukaasi katakana-tavuaakkoset, voi hyvinkin olla että luet sen avulla ruokalistaa täysin sujuvasti, etenkin jos satut syömään muuta kuin japanilaista ruokaa, kuten pastaa, intialaista, pizzaa, salaattia jne. Näissä tapauksissa japanin kielen osaamisesta ei olisi hyötyä lainkaan. Toki voit myös ruokailla paikoissa, joissa ruuan valinta on tehty helpoksi: kaitenzushi (eli hihnalta valitset ne annokset jotka miellyttävät) tai ramen-paikat, joissa haluttuun ruokaan oikeuttava lippu maksetaan etukäteen automaattiin ja lappu annetaan tiskille. Riittää, että osaat sanoa “arigatoo gozaimasu” eli kiittää kun saat ruuan eteesi. 

Lainasanoja japanin kielessä on paljon. Todella paljon. Harmittavan paljon. Jotkut sanoista ovat söpöjä ja saavat hyvälle tuulelle pelkästään olemassaolollaan: pinku (pink), hea (hair), spootsu (sport) ja nekkutai (neck tie). Sitten on lainasanoja, jotka saavat ainakin minut hulluksi, koska jos ei tiedä sanaa “japaniksi” eli japanilaista nimitystä sanalle entuudestaan, ei – edelleenkään minun mielestäni ainakaan – voi päätellä sanaa englannin pohjalta: teeburu (table), rain (line), pan (leipä, tulee portugalista). Suurin osa haastavista käännöksistä on tekemisissä L-kirjaimen kanssa, joka japaniksi kääntyy kirjaimeksi R. Niinpä esimerkiksi juurikin säilytyskaappia (locker) tarkoittava sana on ‘rokkaa’. Koska Japanissa L ja R (samoin kuin B ja V) ovat keskenään sama juttu, sattuu paikallisille joskus ihan puhtaita mokiakin: miltä kuulostaisi flesh soda (aka fresh soda), johon törmäsin eilen? Useimmiten L on korvattu R:lla ihan tarkoituksella ja sitten on myös muistettava, että ulkomaalaiset sanat ovat suuressa huudossa, etenkin ranskankieliset, joten “hienoissa” paikoissa käytetään nimissä paljon L-kirjainta, aksentteja ja heittomerkkejä. Esimerkkinä paikallinen julkkis, jonka taiteilijanimi kirjoitetaan Lola, mutta sanotaan Rora. Oh well.

20140619-230256-82976437.jpg
Täällä sitä flesh lemon sodaa (lausutaan fresh remon soda). Listalla myös esimerkiksi cranberry juice, katakanoissa lukee kuranberitsuusu. Ei se tulkinta sen vaikeampaa ole.

Samoin japanin tavut ovat lähes poikkeuksetta konsonantti + vokaali -muotoa, joskin sanan keskellä voi olla tuplakonsonantti kuten suomen kielessä: suomessa vaikka kukka, japanissa vaikka yukkuri (rauhassa, rennosti). Niinpä suomalaiset yleensä lausuvat japania hyvin tai ainakin ymmärrettävästi, toisin kuin amerikkalaiset ystävät. Amerikkalaiset ovat sikäli epäedullisessa asemassa, että heidän tuntuu olevan vaikea ymmärtää japanilaisten englanninkielisten lainasanojen lausumista, kuten vaikka juuri basu (bus) ja rokkaa (locker), ja japanilaiset ihmettelevät, että kun amerikkalaiset eivät englantia ymmärrä… Ehkä meidän, joiden on täytynyt opetella kommunikoimaan muun maailman kanssa muulla kuin omalla kielellä, on helpompi ymmärtää “murteita” ja puutteellista kieltä. Aika paljon pystyy päättelemään, rohkaisisin yrittämään!

Välillä myönnän että tulkitseminen on hankalaa. Eilen isolla Myoshinin temppelialueella seikkaillessani seuraani lyöttäytyi noin 60+ rouva, joka ajoi pyörällä ensin ohi ja sitten tuli vähän piinaavaksi seuralaiseksi. Ensin puhuttiin japania ja rouva kehui kovasti kenkiäni, siksi hän alunperin palasi takaisinpäin. No onhan ne hienot, mutta rouva läpsi käsivarteeni innostuksen merkkinä aikaa reippaasti… Innoissaan hän kyseli myös ja selitti kaikkea, mm. onko minulla lemmikkiä tai kissaa, asunko Australiassa (oostrorariaajin, eli tässä se L-case, suomeksi olenko Australia-ihminen), tykkäänkö koaloista (koaraa, kesti kauan tajuta että mistä oli kyse), eikö koalat olekin ihania ja eikö niiden mustat silmät ole kawaii (ihanat, söpöt). Rouva oli vilpittömästi innoissaan mutta joskus alkaa hälytyskellot soida ja kun sanoin että en ymmärrä ja/tai että en osaa japania kunnolla eikä viesti mennyt perille vaan volyymi nousi, katsoin paremmaksi paeta ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen avoimeen temppeliin. Moi vaan sitten! Ja mata! (Nähdään!)

20140619-230649-83209008.jpg
Ne lenkkarit. Värit olivat rouvankin mieleen.

Veikkaan että rouva puhui englantia, enkä minä hölmö turisti tajunnut. Onneksi suomalaisena voi aina sanoa ettei osaa englantia kovin hyvin. Se muuten toimii meidän onneksemme niinkin, että kun mainitsee siitä japanilaisille, he rohkaistuvat puhumaan englantia kun ymmärtävät ettei se ole keskustelukumppaninkaan äidinkieli. Kuulostaako tutulta? Aika paljon suomalaisissa ja japanilaisissa on samaa, eikö vaan?

Huomenna kohti uusia kielikysymyksiä, 

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s