Puutarhapäivitys part 2 – ihanat Konchi-in, Murin-an ja Enko-ji

Kun tässä hiljattain oli puhetta arjesta, niin ehkä täytyy lisätä, että merkittävä osa loma-arkeani ovat puutarhavisiitit. Kyotossa julkisia (= ei yksityisiä, vaan sisään pääsee pääsymaksulla) puutarhoja on varmaan yli 100, laajemmalti tunnettuja about 70. Vaikka mieli tekisi (lue: luonteelleni olisi tyypillistä) juosta kaikki läpi 3 viikossa, olen päättänyt tietoisesti keskittyä jarruttelemaan ja suorittamaan vähemmän. Uskokaa tai älkää, helpompi olisi suorittaa kuin olla suorittamatta tällä luonteella! Tästä syystä olen rajannut puutarhavisiitit max. 3 päivässä, mikä on erinomaisen hyvä määrä. Toisaalta ei ole järkeä matkustaa 4 eri juna/metrolinjan vaihdoilla vain yhtä puutarhaa katsomaan, jos lähistöllä sattuu olemaan toinenkin helmi. 

Ihan ensimmäiseksi haluan lausua kiitokset saksalaksille. Kun saavuin Kyotoon viikko sitten maanantaina, menin ensimmäiseksi poimimaan turisti-infosta karttoja. Sattumalta – jos sattumaan uskoo :) – silmiini osui esite, jonka kannessa oli kuva vihreästä puutarhasta. Poimin esitteen käteeni ja totesin sen olevan saksankielinen opas Kyoton puutarhoihin. Hetken puntaroin että viitsiikö kantaa moista mukana, mutta kyllä-päätös on ehkä the smartest move jonka olen tähän mennessä tehnyt. Oppaassa on mainittu puutarhahelmiä joita normimatkaoppaat eivät tunne, sekä sinnepäin-kartat ja ohjeet millä kulkuvälineellä niihin puutarhoihin pääsee perille. Kiitos saksalaiset, että jostain kumman syystä toimitatte näitä esitteitä Kyoton juna-aseman turisti-infoon!

Tähän mennessä on käynyt selväksi, että tunnetuimmat puutarhat osoittautuvat yleensä pettymyksiksi. Tai no, voittavat minkä tahansa suomalaisen puutarhan 100-0, mutta paikallisessa mittakaavassa yleensä ne vähämmän tunnetummat omaavat enemmän charmia ja niissä pyhyyden tuntee. 

Suuria ja tunnettuja puutarhoja edustavat muun muassa Imperial Palace Garden ja Nanzen-in. Molemmat mainittu top attraction -listauksissa. Ihan hienoja, mutta tunnetta puuttuu. Nanzen-inissä tosin on pääsee näkemään teehuoneen seinämaalaukset, jotka ovat kansallisaarteita, mutta puutarhat… No, nyt ne nähtyäni jättäisin väliin, avaako asiaa jos vertaa Helsingin kahviscenessä Starbucksia Akateemisella ja Torrefazionea? Lisäksi yksi kuninkaallisista puutarhoista, Shugaku-in, joka on sisäänpääsyn anomisen, 4 metro/junalinjan vaihtamisen ja 20 minuutin kävelyn päässä Kyoton keskustasta, on kyllä upea (virallisessa – ei minun! – rankingissa Kyoton toiseksi hienoin puutarha), mutta ei herätä suuria tunteita sekään.

Näistä ei siis nyt sen enempää, mutta ajattelin että reissun jälkeen tekisin eri puutarhoista raportit kuvineen, niin aiheesta kiinnostuneet voivat tutkiskella niitä tarkemmin – etenkin jos päätyy matkustamaan Kyotoon joskus, vink vink! Huomautuksena se vielä, että puutarhat muuttuvat vuodenaikojen mukana, eli ne on suunniteltu siten, että jokainen vuodenaika näyttää eri puolen puutarhasta, summer season specialities ovat sammal, iirikset, lumpeet, hydrangeat ja kaikenkattava vihreys ja vehreys. Niinpä sama puutarha näyttää syksyllä ruskan aikaan tai keväällä luumun- tai kirsikankukkien aikaan hyvinkin erilaiselta kuin nyt kesällä. Senkin haluan lisätä, että ns. “harmaatkin” ajat ovat todella kauniit, ehkä jopa oma suosikkiaikani.

Yksi iso ja tunnettu teki yllättävästi vaikutuksen. Heian Jingu on japanilainen neronleimaus, vähän kuin Seurasaari mutta rakennukset on rakennettu 1990-luvulla, ja sen tarkoituksena on esitellä Heian-kauden (vuodet 794-1185) tyyliä ja historiaa. Tämän nähtävyyden takana on puutarha-alue nimeltä Shinen. Kesäkuun 6. päivä puutarhaan oli vapaa pääsy (normaalisti muistaakseni 500 jeniä eli 4 euroa ja risat), jonka tarkoituksena oli juhlistaa kesäkauden kukkaloistoa, eli niitä kuuluisia hydrangeoita, sekä iiriksiä ja lumpeita. Tästä puutarhasta toiste tarkemmin, mutta sen verran kuitenkin, että kun saavuin iirislammelle, vahingossa voihkaisin äänen nähdessäni miten kaunis se oli. Kuvat – ainakaan minun ottamani – eivät taaskaan tee oikeutta luonnolle, mutta tässä yksi kuva kuitenkin:

20140611-134324-49404698.jpg

20140611-134513-49513494.jpg

Matkaoppaat suosittelivat Chion-in:ia. Taas kerran, oikein hieno, mutta ihan naapurissa on pieni aarre, pala taivasta nimeltä Shoren-in. Shoren-in on ollut olemassa vuonna 1181 (nykyinen rakennus ei ole siltä ajalta :)), puutarhan sanotaan olevan suunniteltu ns. Muromachi-aikakauden (1338-1573) aikaan. Shoren-inin pihalla kasvaa niin paksuja puita että en ennen ole nähnyt, voisivat hyvin olla temppelin ja puutarhan lailla vähintään 400-vuotiaita. Kävin Shoren-inissä sateisena päivänä ja johtuikohan siitä, että puutarha oli käsittämättömän kaunis. Minä ja vieressä japanilainen pariskunta istuimme kuistin reunalla kolmistaan ihailemassa puutarhaa sateen ropistessa kattoon. Että maailma voi olla kaunis! Shoren-inin talossa eli temmpeliosassa vietettiin jonkun pariskunnan häitä. Täällä jos missä tuntee kuinka energiat virtaavat.

20140611-134632-49592089.jpg

20140611-134632-49592919.jpg

Muita pieniä paloja taivasta ovat Konchi-in, Murin-an ja Enko-ji. Murin-an sentään on matkaoppaassa mainittu, mutta ei voi olla miettimättä, että ehkä ne oikeasti hienoimmat ja eniten tunteita herättävimmät puutarhat halutaan pitää kansallissalaisuuksina – sen ymmärtäisin kyllä hyvin, vähän menee minultakin maku kun amerikkalaiset saapuvat mekastamaan. Nämä puutarhat pitävät yleensä aina sisällään temppelin (tai päinvastoin, riippuu kumminpäin asiaa katsoo). Temppeli tarkoittaa puutarhoissa yleensä teehuoneen näköistä, vähän sitä isompaa vanhaa taloa. Paikalla ovat toki herra Buddha patsaana, mahdollisesti muita pyhiä patsaita, käsittämättömän taidokkaat seinämaalaukset, laatikko lahjuksille, alttari ja muuta pyhää esineistöä, munkkeja yksi tai useampi, sekä “kuisti” sileästä vanhasta puusta, jonka tuntua ja tuoksua ylikaiken rakastan. Osaa puutarhoista voi ihailla vain temppelin kuistilla kävellen (ne välillä kiertävät koko talon), osassa puutarhoista pääsee vaeltamaan polkuja pitkin. Puutarhoissa ei siis sovi pyöriä miten sattuu, vaan tarkoitus on kävellä ohjattuun suuntaan näytttyä polkua pitkin, polut ovat joko hiekkaa, vaaleaa sepeliä, isoja litteitä kiviä tai sellaisia metsäpolkumaisia. Joskus puutarhoissa on teehuone (ei yleensä käytössä, vaan reliikki historiasta) ja/tai muuta nähtävää. 

Tähän mennessä tällä reissulla kertyneet kolme suosikkiani: 

3. Konchi-in on Nanzen-inin sub temple, jossa on sekä karesansui-puutarha (eli valkoista haravoitua sepelihiekkaa ja isoja kiviä törröttämässä joukossa), että metsäinen ja sammaleinen osuus. Sain taas nautiskella temppelitalolle johtavasta polusta (5min kävelymatka) ihan itsekseni, vasta temppelillä oli 5 muuta vierailijaa. Ihana rauha ei ehkä tule ensimmäisenä ihmisille mieleen kun sanon että tykkään Japanista. :) 

20140611-135649-50209405.jpg

20140611-135648-50208673.jpg

2. Murin-an sijaitsee myöskin Nanzen-inin kanssa samalla seudulla. Villa ja teehuone sekä yllätyskappale länsimaalainen talo (kenen idea?!) ovat valmistuneet 1896 ja täällä on tallella alkuperäisessä muodossaan huone, jossa tehtiin 4 japanilaisen suurmiehen voimin suunnitelmia Japanin ja Venäjän välisen sodan johdosta vuonna 1904. Huoneita voi muuten vuokrata: kokouskäyttöön, mm. klo 9-17 kokoustilat maksaa 5140 jeniä, eli ei juuri mitään! Itseäni enemmän kiinnosti paikan puutarha. Kuuntelin ohjeet japaniksi sisääntulossa ja ostin myös ns. herkkulipun (not so herkku you may say), eli lapun joka oikeuttaa puutarhakäynnillä matchaan (se paksu vihreä tee) ja wagashi-“makeiseen”, joka usein on punapaputahnaa. Wikipediassa lisää eri wagashi-lajeista: http://en.wikipedia.org/wiki/Wagashi. 

20140611-134948-49788961.jpg

Olin ajatellut että ensin kierrän puutarhan ja sitten tulen istuskelemaan ja nauttimaan näkymistä matcha-kulhon ääreen. Yllätys, pieleen meni. Mummo sisääntulon lipunmyynnistä tuli ilmoittelemaan, että se matcha juodaan nyt heti alkuun. Ei auttanut muu kuin ottaa kengät pois (sisälle ja temppeleiden portaille ei saa tulla kengissä) ja kiivetä salin puolelle. Rakennuksessa oli tyypilliset avattavat liukuvat ovet/seinät puutarhaan suuntaan, joten istuin lattialla, söin sen wagashin ja sieltä käsin sitten katselin ulos maisemia. Wagashin maistaminen on aina yhtä jännittävä hetki: joskus ne ovat jopa ihan hyvänmakuisia, joskus taas niin pahoja että joutuu nieleskelemään. Tämänkertainen oli oikein mainio. Sitten saapui toinen mummo ja toi matchan. Kiitin japaniksi ja hän kysyi että osaanko japania, vastasin että ihan vähän. Sitten mummo piti pitkähkön luennon puutarhasta ja siitä, mitä se sisältä ja mihin tulee kiinnittää huomiota, kun siellä kävelee. Vähän ymmärsin, aika paljon meni ohi, mutta se että teen kanssa saa luennon selittää sen, miksi se pitää nauttia ensin. :) (On myös puutarhoja joissa tehdään juuri päinvastoin.)

Luulin jo selvinneeni hankalimmasta osuudesta kun olin saanut kengät uudelleen jalkaan, mummo palasi ja kysyi että haluanko että hän ottaa minusta valokuvan. Kuten tiedätte, tähän mennesdä olen oppinut että aina kannattaa näyttää ilahtuneelta ja sanoa kyllä. Mummo sitten opastaa minut paikalle jossa kuva kannattaa ottaa – hänen jos jonkun luulisi tietävän, hyvässä lykyssä hän on ollut töissä samassa puutarhassa 1950-luvulta – ja kuistin portailla istuva viiden japanilaisen naisen ryhmä seuraa herkeämättä tilannetta. Kun kysyn (japaniksi) että onko tässä hyvä vai menenkö vielä tuonne (taaemmas), rouvat huokailevat hyväksyvästi, turisti osaa japania… Saa muuten nähdä millaisen kuvakollaasin saan tältä matkalta kokoon itsestäni eri paikoissa, kun paikalliset ovat halunneet tarjota poloiselle yksinmatkaajalle mahdollisuuden tulla ikuistetuksi nähtävyydellä! :D

20140611-135122-49882830.jpg

20140611-135122-49882081.jpg

Puutarha oli oikein kaunis, niittyä, sammalta, metsää, ns. borrowed scenery ja vesiputous, lampi ja iiriksiä. Oikein kaunista. 

1. Enko-ji, ihanista ihanin? Kiitos saksalaiset, koska tätä helmeä ei ole muualla listattu. Nykyiselle paikalle temppeli on rakennettu vuonna 1667 kouluksi tietyn oppisuunnan buddhalaismunkeille. Puutarhan lisäksi Enko-ji:ssa säilytään useita ns. important cultural asset:eja, näitä mm. koulun aikanaan käyttämät tekstien painamiseen käytettyjä puisia juttuja ja kuuluisan maalaajaan töitä ja patsaita. 

Enko-jissa vietin tunnin lähes kokonaan yksin. Tavallaan en ihmettele, koska vaatii melkoista sinnikkyyttä löytää tiensä perille: missään – toistan: missään – ei ollut yhtään englanninkielistä opastusta, japanilaisetkin opasteet olivat kovin vähissä. Jos saksalaiset ystävät eivät olisi merkinneet karttaansa myös puutarhojen nimiä kanjeilla (kuvamerkeillä), ei tietä olisi löytynyt. Kysyin tietä perille pariin otteeseen: yksi sanoi ettei tiedä, toinen viittelöi että tuohon suuntaan ja kolmas sanoi että postista (kertoi missä se on) oikealle. Sinnikkyyttä tarvitaan, mutta olihan se sen arvoista!

Ensin vastassa kiviportaat ylös temppelille, jotka nekin jo virittävät tunnelmaan. Sitten on karesansui, eli todella kaunis kivipuutarha, sitten varsinainen temppeli ja sen sammaltyyppinen puutarha. Olin juuri päässyt puutarhan pihaan kun vastaan tuli violettikaapuinen pyhä mies. En oikein koskaan tiedä että tohtiiko näitä tervehtiä vai pitäisikö heittäytyä maahan jalkojen juureensa anomaan armoa, mutta koska tämä tapaus tervehti minua ohikulkiessaan sanoen “atsui desu ne” (aika kuuma vai mitä), uskalsin sanoa että “so desu ne, demo kirei desu ne” (niin on mutta/kuitenkin kaunista). Hän puolestaan tiedusteli että mistä maasta olen tullut, kerroin että Suomesta. Munkki siihen että hyvin puhut japania, johon minä pistin vakioläppäni, että opiskelen japanin kieltä mutta että se on vaikea kieli – paikalliset tuntuvat tykkäävän tästä kohteliaisuutena, ja täytyyhän heidän itsekin tuskailla kymmenien tuhansien kanjiensa kanssa! Munkki jatkoi naureskellen matkaansa. Vähänkö mahtavaa, meitsi chattaa munkin kanssa! :)

20140611-135434-50074021.jpg

20140611-135435-50075669.jpg

20140611-135434-50074934.jpg

Ihailin puutarhaa, jonka jälkeen jatkoin sammalpuutarhan kiertämisellä: puutarhan pääsee kiertämään polkua pitkin ja matkan vartta reunustavat niin vesiputous, bambumetsä kuin lampikin. Enko-ji on todella, todella kaunis ja tämäkin puutarha on syksyisin ilmeisesti hitti. Jos yhtään kiinnostaa, käy vilkaisemassa http://enkouji.jp, odota pääsivulla hetki niin näet miltä puutarhassa näytti, kun etusivun kuvashow pyörii. Samoin  jos jaksat klikkailla sivun yläosassa olevia otsikoita (japaniksi), kuvat puhuvat puolestaan! Rakastuin, todella rakastuin, ja palaan. En ehkä vielä tällä reissulla, mutta silloin kun tulen seuraavan kerran Kyotoon. 

20140611-135800-50280022.jpg

Matkaopaskirjat eivät tiedä kaikkea ja tilaa kannattaa jättää yllätyksille, huomenna taas jotain uutta tuntematonta kohti, 

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s