“Spootsu o shimasu” eli urheilusuorituksia

Kuten teistä ehkä jotkut jo tietävätkin, hankin heti ekana kokonaisena päivänä paikallisen fitness centerin kuukausikortin. Vaihtoehdot olivat kertakäynti 20 euroa (vain kerran) tai jäsenyys + kuukausikortti. Onneksi mulle myönnettiin se kuukausikortti ja sain sen siten, että se loppuu ekan kuukauden jälkeen (itseasiassa jo 26.6.). Prosessi ei mennyt ihan samoin kuin kotona Motivuksessa vuonna 1996, mutta en usko että tänäkään päivänä siellä toimitaan samoin kuin täällä japanilaisten ystävien keskuudessa. 

Ensin täytettiin papereita ja selitettiin säännöt. Ei tatuointeja, ei sisä- eikä ulkokenkiä pukuhuoneessa, ei kännykkään puhumista kuntokeskuksessa, salilaitteet pitää pyyhkiä jos niitä käyttää, aina pitää venytellä ennen tuntia jne. Sitten piti vastata rastimalla kyllä-vaihtoehdot terveydentilaa koskeviin kysymyksiin, jotka mulle käänsi ystävällinen vastaanoton tyttö. Sitten katsottiin video käyttäytymisohjeista (japaniksi) ja sitten allekirjoitettiin lisää papereita. Lopuksi piti sopia ajankohta pakolliselle kuntosalin orientation-sessiolle. Varasin session samaksi illaksi, hot aroma yogan jälkeiseksi. 

Ajattelin että jooga on hyvä tapa perehtyä paikalliseen jumppakulttuuriin, ainakaan siinä ei voi törmäillä muihin. Toki näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut fiksua ottaa eka kerta Suomessa, mutta nyt kävi näin. Huone oli kuin sauna ja tunti oli aika lempeä – odotin rankempaa – mutta hikoilin kuin pieni possu. Yleensä en hikoile hirveästi edes bodypumpissa, mutta onneksi en ollut ainoa hotjoogaajien joukossa. Otin takarivin paikan kun ajattelin että siellä saa paremmin mokailla, seurasin mitä opettaja teki ja toistin perässä. Meni ihan ok, voisin mennä uudestaankin. Mitään aromaa en siellä haistanut, ehkä sitä ei ollut silloin valikoimissa?

Koska vastaanotto ja minä oltiin samaa mieltä että hot joogan jälkeen saliopastus ei ole hyvä juttu, siirsin sen seuraavalle päivälle. Olin hyvissä ajoin ja kun kävin ilmoittautumassa, ohjaaja sanoi ettei puhu kauheasti enkkua ja mä sanoin että ymmärrän japania vähän. Ohjaaja käski mut venyttelemään orientationin alkua odotellessa. Venyttelyalue on ohjaajien tiskin vieressä, joten huomasin kun se ja sen frendi ts. kollega (miehiä molemmat) tuijottivat mitä tein ja puhuivat jotain. Hiukan piinaavaa plus lisää haluani opiskella lisää kieltä jotta tajuan mitä musta sanotaan. Jossain vaiheessa se kommentoi tiskinsä yli, että ei saa venytellä niin kovaa/voimakkaasti. En mielestäni venytellyt mitenkään kovaa, mutta tähänkin tuli selitys sitten myöhemmin. 

Mun kanssa samassa opastuksessa oli nuori tyttö (josta onneksi paljastui myöhemmin että hän puhui oikein hyvää enkkua ja oli Inspan työntekijä) ja kävi sääliksi että ohjaaja puhui koko ajan japanin ja enkun sekoitusta, mietin että mitä se saa opastuksesta irti… Ensin otettiin verenpaine, mulla oli ilmeisesti oikein hyvä. Sitten lämmittely: siihen kävelylaitteeseen ts. juoksumattoon tutustumiseen käytettiin 15 minuuttia. En osannut sanoa että osaan kyllä käyttää sitä, eikä se ehkä olisi ollut kohteliastakaan sanoa vaikka olisin osannut. Wookingu on shimasu, eli kävelyä. En uskaltanut kysyä sitäkään, että saako sillä laitteella juosta. :) Seuraavaksi oli laiteopastus: superpienillä painoilla ja 8 toistoa, ei kierroksia tms. Taas muistui mieleen japaninkirjan kappale jossa oli ruumiinosia käyty läpi – tuli hyödyksi, joskin joka toinen sana oli semi-englantia, eli esim. hippu (hip), pushu (push), storetsho (stretch), weito (weight), kurlu (curl) jne. Lisäksi se usein sanoi sanan hamu, joka on siis ham, kinkku. Mietin että käyttääkö ne lihaksesta sitä samaa sanaa? Vai missasinko jotain, se nimittäin olisi sopinut asiayhteyteen.

Joka tapauksessa paljon aikaa käytettiin oikean liikeradan / asennon esittämiseen, mitä arvostan suuresti, asentonatsi kun olen. Niin kuin muillakin saleilla paikalla oli (heidänkin aikanaan orientation-sessioon osallistumisesta huolimatta) porukkaa, jotka paiskoi esim. hauiskääntöä menemään ihan miten sattui – perussalimeininkiä. :) Jokaisen laitteen luona on pieni pyyhe jolla laite pitää pyyhkiä käytön jälkeen, sillälailla ne toki pysyy siistimpinä. 

Jäin opastuksen jälkeen salille tekemään ohjelmaa jonka se ohjaaja siinä mulle teki ja etenkin omia juttuja, koska 8 toistoa esim. ylätaljassa 10kg painolla ei ihan riitä. Jalkaprässiä vähän muistuttavassa laitteessa ohjelman ohjepaino oli 20kg, mutta laitoin siihen 50 kg ja se oli parempi – outoa tosin, koska teen normaalisti salilla 180kg painoilla. Hmm. En olisi myöskään uskonut että ilahdun niin kovasti tavallisten käsipainojen näkemisestä! Kun olin lähdössä, hyökkäsi se ohjaaja mun luo ja halusi että kirjaan ne mun omatkin jutut siihen. Se oli nähnyt kun tein hauiskääntöjä 5kg painoilla, mutta sanoin että ne oli neloset – siellä oli nainen jonkun personal trainerin kanssa, ja teki punnerrusta 1kg painoilla – kun en kehdannut myöntää oikeaa määrää. 

Sali on pieni, laitteiden määrä rajattu ja vapaita painoja on tosi vähän, mutta ne korvaantuvat muilla fasiliteeteilla. Pukuhuone on tosi siisti, suihkutiloissa on monta (30?) suihkukoppia – siis ovi suljetaan perässä kiinni ja siellä kopissa voi pyöriä miten tahtoo. Tykkään! Shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua on talon puolesta, mulla myös 2 pyyhettä, koska otin jäsenyyden jossa pyyhkeet kuuluu kk-maksuun, niin ei tartte niitä roudata. Lisäksi jos sattuu omistamaan yukatan (näyttää kylpytakilta) tai vuokraa sellaisen vastaanotosta päiväksi 3,5 eurolla, niin voi mennä yukatassaan saunoihin (huom! myös suomalainen sauna tarjolla) tai hotstone-pedille makaamaan. Näitä en ole vielä testannut, tulevana viikonloppuna ehkä voisinkin.

Ai niin, unohdin muut hintaan kuuluvat palvelut: free internet (tietokoneita 3 kpl, jengi käyttää niitä), ion-suolahuone (siellä on kylmää ja siellä istutaan ja hengitetään, ihanaaa!) ja relaxing area, jossa on monta iiiiiisoa nojatuolia, joissa on oma televisio edessä. Siellä voi relaksoitua, samoin kuin terassilla, joka on kuntokeskuksen tavoin 8. ja 9. kerroksessa, eli näkymät on hyvät, samoin kuin keskuksen omassa kahvilassa. Näitäkään en ole vielä testannut, aion kyllä testata. 

Kolmannella visiitillä eli perjantaina (keskus on kokonaan kiinni torstaisin) aamulla kävin ensin zumbassa ja sitten ns. weight training -tunnilla, joka paljastui tunniksi, joka oli sekoitus bodypumpia ja step-aerobicia (vuorotellen). Zumba meni ihan hyvin, musiikki oli tosin ns. pachinko-hallitasoa, eli hyvä että pää ei räjähtänyt. Opettaja ei selittänyt mitään koska musiikki huusi niin kovaa, mutta se ei haitannut kun seurasi vaan esimerkkiä. Voikohan seuraavalla kerralla ottaa korvatulpat? Weight training meni sekin ihan hyvin, opettaja ilmeisesti (?) veti tunnin osin englanniksi, koska se aina välillä ilmoitti appu (up) ja daun (down). Tälläkin kertaa osa sanoista tuli japaninenglanniksi, vaikka veikkaan että en edes tajunnut niitä kaikkia, koska välillä sanoista muodostuu niin mielenkiintoisia, että ei vaan tajua. :) Onneksi otin aika pienet painot, tunti oli tosi raskas, ehkä osan selittää ilmankosteus, joka oli 92%. 

Jos tunnit meni hyvin, niin ehdin sentään mokaamaan puhuhuoneessa. Pahasti. Menin vessaan ja ihastuin kun siellä vessatohvelit. Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että ravintoloissa, ryokaneissa ja ilmeisesti kodeissakin on vessatohvelit, eli normaalit tossukat vaihdetaan niihin wc-käynnin ajaksi. Tämä siksi, koska olisi saastaista viedä normitossut vessaan ja sieltä takaisin. Ai mitenkö mokasin? No, tossut oli tosi mukavat jalassa ja kun menin siitä meikkaamaan pöydän ääreen, jäi tossut jalkaan, unohtuivat siis. En tiedä huomasiko siinä vaiheessa vielä kukaan, mutta kun olin menossa pukukaapille ja näin naisen neuvottomana vessan edessä, hoksasin että ne tossut jotka sieltä puuttuvat ovat mulla jalassa. Siitä sitten niitä sinne palauttamaan … Ja se nainen kyllä kertoi mun mokasta kavereilleen, koska ne hihittivät sellaista hermostuneiden japanilaisten naurua. Voi olla että koko pukuhuone on nyt mun mokan takia desinfioitu, en tiedä. Toivottavasti ei tule palautetta vastaanotossa kun huomenna menen jumppaan. Huomautuksena vielä, että Japanin vessat eivät pääsääntöisesti ole törkyisiä, päinvastoin, mutta kulttuurisesti niitä pidetään epäpuhtaina. InSpan vessakin on puhtaampi kuin Motivuksen vessat koskaan niiden käyttöönoton jälkeen.

Toivottavasti tämä jää mun viimeiseksi tossu-accidentiksi ja treenailu sujuu ok. Ihanaa kun lomalla saa käydä jumpassa! Kävelen päivittäin tosi paljon kun yritän säästää myös siinä, etten osta metrolippuja (hinta matkan pituudesta riippuen, pääsääntöisesti n. 2,50 euroa) niin paljoa. On tosin pakkokin kävellä jotten tulee riisipallona kotiin: salaattia tai hedelmiä ei juurikaan ole tarjolla tai jos on, on ne tosi kalliita. Joudun siis syömään ruokaa joka ei ole ykkösvalintani, kun joka paikassa on lihaa ja kalan/kanan löytäminen on työn ja tuskan takana. Kanaa ja salaattia, ah! – Amica minulla on sinua ikävä!

Huomenna varmaan vähän lisää jumppaa ja muita seikkailuja,

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s