お疲れ様です, eli kiitos kun jaksoitte puutarhakierroksen

Lähdin lunastamaan saamiani lupia, joten aamun ensimmäinen kohde oli Sento Gosho, joka on keisarin asunto kun hän vierailee Kyotossa, mutta ilmeisesti herraa ei taida tätä nykyä täällä paljon näkyä. Sento Gosho on tunnettu puutarhastaan, joka kyllä osoittautui todella – todella – kauniiksi. Lupaa anottaessa kysyttiin että osallistunko englanninkieliselle kierrokselle, joten perillä odotti yllätys kun paikalla oli vain japanilaisia ja minä. Muut istuivat katselemassa jotakin videota paikasta, videossa oli myös englanninkieliset tekstit. (Myöhemmin selvisi, että paikalla olisi pitänyt olla 20 minuuttia aiemmin, ei 10 minuuttia aiemmin – luulin olevani kohteliaasti ajoissa ja kunnioittavan paikalllista kulttuuria, mutta pieleenhän se meni. Onneksi en sentään ollut viimeinen tulija.

20140605-111516-40516093.jpg
Lupalappuja oli kumpaankin erikseen, tässä kuninkaallisen palatsin eli se toinen.

Sain audio-opastuslaitteen, jota en saanut toimimaan. Päälle sain, volyymitkin päälle, mutta mistään ei kuulunut mitään. Siinä vaiheessa oli aktiivisella ympäristön tarkkailulla selvinnyt, että olin tosiaan ainoa ulkomaalainen kiertokävelyryhmässä. Johtuu kai siitä että Sento Gosho ei ole matkaoppaissa aktiivisesti mainostettu, mutta japanilaisten ystävien varauksellisuuden ulkomaalaisia kohtaan tietäen arvasin, että tulee jännä kierros. Olin siis pelkän japanilaisen oppaan selostuksen varassa, lisäksi olin saanut käteeni englanninkielisen esitteen ja toimimattoman audiolaitteen – kyllä sillä yksi puutarhakierros hoidetaan! Lisäksi kiitin luojaani siitä, että japanin oppikirjassa oli kappale opastetusta kierroksesta, joten vähän tiesin mitä tuleman pitää.

Kierros eteni siten, että opas kokosi ryhmän aina tietylle alueelle, sanoi että nyt saa ottaa kuvia, odotti muutaman hetken ja sitten alkoi selostamaan. Ymmärsin koko kiertueen aikana muutaman avainsanan kuten hashi (silta), toki (aikana) ja Ogawa (paikan nimi). Jättäydyin jonon hännälle, koska ajattelin että ulkkari tulee arvoasteikossa vikana – mikä ei ollut huono juttu, koska siten sain helpommin otettua valokuvia sieltä mistä ja milloin halusin. En ollut ainoa rebel, mutta kaikesta päätellen hekin tiesivät tekevänsä väärin. Mun kanssa jonon hännillä kulki vanha mies sauvojen kanssa, herra näytti vähintään 80-vuotiaalta, mutta koska japanilaiset vanhenee nuorekkaasti, voi mittarissa olla hyvinkin +20 vuotta. Hän kysyi mistä olen ja yleensä vastaus Suomesta herättää positiivisia kaikuja, niin tälläkin kertaa. Hän kysyi kauanko olen reissussa ja vaikka osaisinkin sanoa sen, en muistanut sanoja joten hän siihen hyvällä englannilla toistamaan kysymyksen. Juteltiin muutama hetki, myöhemmin hän kysyi haluanko että hän ottaa minusta kuvan. Japanilaisilla on sellainen “juttu”, että he haluavat kuvauttaa itsensä reissussa kaikkien nähtävyyksien edessä, joten ajattelin että on kohteliasta sanoa joo, vaikken välitäkään omista kuvista. Niinpä mulla onkin sitten muutama kuva itsestäni Sento Goshon lammen ääressä. :) Niitä en saa nyt tähän koska ne ovat kamerassa, jonka kuvia en ole siirtänyt koneelle vielä. Enkä kyllä uskalla katsoa miltä ne näyttää.

20140605-110447-39887404.jpg
Kamerassa olisi kuvia jotka paremmin näyttävät ihanuuden. Noista kivistä sen verran, että opaslapussa luki, että tarinan mukaan ns. aikojen alussa hallitsijalle tuotiin yksi kivi yhdestä riisisäkistä. Ilmeisesti hallitsija oli kerännyt riisit viljelijöiltä ja myi niitä kiviä vastaan?

Kierros päättyi kuten japanin oppikirjassa oli esitetty, opas sanoi “otsukaresama”, eli pisti klassikkofraasin, jolla pahoitellaan sitä että ollaan kiertokävelyn osallistujia vaivattu, ts. pahoittelut että oli niin hankalaa (vaikkei siis oikeasti olisikaan ollut). Tässä selvennystä termiin – jos ei kiinnosta niin hyppää kursiivilla olevan tekstin yli.

“I’d describe it best as a greeting or set phrase used after (any sort of) work has been done. It can be used in a variety of situations: a) at the end of any shared activity (before leaving home from work, after volunteer work, after group activities like hiking), very much in the sense of “See you…”, b) when greeting somebody who (supposedly) is working or has just finished work (coming into the office during the day, greeting your colleagues/friends/spouse after work), c) acknowledging somebody’s efforts (“I finished what you asked me for…” – “Ah, otsukaresama, arigatō gozaimasu.”, “I walked 5 miles to get here.” – “Otsukaresama!”)

Siinä sitten kiiteltiin että olipa hieno kävely. Ja kumarrus. En mokannut. 

Imperial Palace (tai sen Garden) iltapäivällä oli turhaakin turhempi juttu. Paikassahan ei ole mitään kuninkaallista, koska kuninkaalliset oikeasti chillaa Sento Goshossa kun he ovat Kiotossa, ja Imperial Palace on pääosin replikoitu tuhat vuotta vanhoista jutuista. Tietenkään japanilaisten markkinointikyvykkyyden piikkiin ei voi ihan kaikkea pistää, koska alueella on aikanaan ollut kuninkaallisia rakennuksia noin 800-1800 -luvuilla, mutta vanhoissa puurakennuksissa on sellainen huono puoli että ne tuppaavat syttymään kun tuli ottaa kiinni. Kioto ja Tokio ovat muuten palaneet historian kuluessa useampaan otteeseen, myös maanjäristyksistä alkuunsa saaneista tulipaloista. (Ps. Tokiossa on Tokyo Edo -museo, jossa on esitetty muun muassa sitä miten palokunnat toimivat silloin kun autoja ei ollut. Kannattaa käydä katsomassa jos Tokiossa käy!)

Palatsikierrokselle osallistui noin sata ulkkaria ja meininki oli sen mukainen. Ranskalainen lapsi kieri hiekassa ja viskoi sitä päälleen, amerikkalaiset olivat aina yhtä äänekkäitä, espanjalaiset ja brasilialaiset tulivat iholle ja hollantilaiset peittivät näkyvyyden siellä missä liikkuivat. Oppaan enkusta ei saanut juurikaan selvää, joten viihdytin itseäni kiertämällä vähän omaan tahtiin kuvaamassa niitä paikkoja, joista ei juuri sillä hetkellä selittetty.

20140605-110920-40160670.jpg
Elämyskuva

20140605-111126-40286897.jpg
Tämmöisiä juttuja oli esillä

Saman teki pari miestä ja paikalla ollut vartija kävi valittamassa meistä (?) oppaalle, joka muistutti että meidän pitää liikkua ryhmänä. Ei muuta kuin “the nail that sticks jne.”…. Täällähän puutarha oli ihan hieno. Itse en jaksaisi nähdä vaivaa anoa tänne sisään, mutta jos käy anomassa pääsyä Sento Goshoon, niin samalla voi vilkaista tuonkin. Jatkossa siis yritän kysyä pääsyä japanilaisten ryhmään, jos vaan huolivat. 

20140605-111026-40226825.jpg

Otsukaresama kun en eilen illalla jaksanut päivittää tätä, olin nimittäin salin jälkeen ihan poikki. Siitä sitten toiste miten japaniksi hoidetaan kuntosalin orientation-käynti ja salilla käynti. 

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s