Sisäänpääsyjen luvattu maa

Menipä päivä nopeasti – jos sama tahti jatkuu, olen siellä kotona jo ns. ensi viikolla. Mitä tein ensimmäisenä kokonaisena päivänä? Kävelin kaupungille ja unohdin ottaa aikaa kauanko se kestää, luulen että noin 15 min ytimeen, sama siis kuin kotonakin. Kävin Starbucks’issa aamiaisella ja huomasin että huomenna valikoimiin tulee uusi tuote, jelly coffee. On niin erikoista, että se on pakko testata. Toivottavasti ei – mutta kuitenkin luultavasti – käy samoin kuin helmikuussa 2011 kun kokeilin sakuralattea. Sakura-aikaan kaikki ravintolat tarjoavat sakura-erikoisuuksia, yleensä se tarkoittaa että ruoka/juoma on värjätty vaaleanpunaiseksi eikä sillä ole kirsikan kanssa tekemistäkään. Starbucksin sakuralatte oli niin imelää, että se jäi jopa multa juomatta. Ehkä tuo jelly-homma toimii paremmin?

Kävin anomassa sisäänpääsyä Sento Gosho -puutarhaan, tämäkin siis yksi Japanin arvostetuimmista. Harhailtuani anontatoimistoon (Imperial Household Agency) en tullutkaan ajatelleeksi, että se varsinainen nähtävyys, Imperial Palace, olisi näkemisen arvoinen myös, mutta kun sitä tarjottiin ensin, anoin sinnekin visiittiä. Virkailija puolestaan oli yllättynyt, että joku halusi mieluummin sinne Sento Gosho:on. No, huomiselle on buukattu molemmat visiitit, keisari tuskin on kotona ottamassa vastaan.

Seuraavaksi anomusmatkani suuntautui Kyotosta etukäteen paikantamaani jumppakeskukseen nimeltään InSpa. Muistin aluksi että sen nimi on InstaSpa, mutta oikeastaan tämä oikea nimi on hauskempi, se nimittäin tulee enkun sanasta inspire, joka japaniksi lausuttaisiin about inspaa. Täytin noin 10 lomaketta, vastasin todella moneen kohtaan rastimalla ‘hai’ (kyllä), vaikken tiennyt mistä oli kyse: asiakaspalvelija sanoi että ne oli ne jutut jotka hän selitti. Toivotaan niin. Ainakaan ei saa olla tatuointeja, ei saa polttaa, ei käyttää kännykkää, ei kenkiä pukuhuoneessa mutta jumppatunneilla pitää olla ja orientation saliin 1h on pakollinen. Lukujärjestyksestä selvisi että klo 19 on hot aroma yoga ja opastus klo 20, hyvä diili minusta.

Löysin lounaalle paikan, jossa oli sushihihna, ja ajattelin että se on hyvä idea. Olihan se, mutta henkilökunta ohjasi omalle paikalle, jossa oli noin silmienkorkeudella screen, jossa oli vaan tekstiä japaniksi ja lautaset viuhuu hihnalla ohitse. Onneksi viereen istui japanilainen poika, joka osasi lukea ohjeita ja vakoilin esimerkkiä. Näytöltä valittiin menu, ja menusta halutut ruuat. Otin edamamea, tonnarilajitelman (tiedän.. en yleensä syö tonnaria muualla kuin täällä) ja ebisoban, eli katkisnuudelikeiton. Ryhdyin odottamaan ruokia saapuvaksi, eikä niitä kuulunut. Mietin, että jos vaan ottaisin hihnalta jotain muuta, kunnes yhtä-äkkiä mun paikalla alkoi sellainen kilkatuksen ja vinkunan sekoitus, säikähdin että olen tehnyt jotain – kunnes tajusin, että se kilkatus ilmoittaa, että hihnalla paikkaani lähestyy tilaamani annos. Arvatenkaan en ehtinyt sitä tonnarikippoa nappaamaan vaan se lähti uudelle kierrokselle (kesti kauan, eikä kilkattanut uudestaan) – tunsin “taas noi ulkkarit sekoilee” -katseet selässäni. Noloa. Ruoka oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi.

Illalla pääsin sinne joogatunnille. Eka kerta hot joogassa, tajusin vasta salissa että olisi ehkä voinut ottaa jonkun tutumman lajin, mutta astanga-tuntien opit pelastivat. Saliin astumista seurasi välitön hikoilu, joka jatkui tunnin loppuun asti. Tiesin toki että hot joogassa hikoillaan, mutta ihmiselle joka hikoilee hyvin vähän edes pumpissa, oli se aika outo tunne. Vähän minua tuijotettiin, mutta onneksi olin takarivissä, se helpotti. Opettajan puheesta sain selvää aina välillä jotain, esim. me (silmät, ne piti laittaa kiinni), migi (oikea, sotkin sen ensin vasempaan ja laitoin vasemman jalan eteen) ja yukkuri (vähän, piti varovaisesti kurottaa eteenpäin). Muita japanilaisia tuntemiani sanoja ei muistaakseni ollut, pari ulkomaista lainasanaa: stoppu o shimasu stopin tekeminen, spainu eli spine. Niin ja toki myös namaste! Pääasiassa opettajan puhe kuulosti “san kai yukkuri shita man tai” eli japanilta, josta ei saanut melkein mitään selvää. Seurasin taas mitä muut tekivät ja kelvollisesti meni. Ihan jees tunti ja vaikka mitään aromaa en haistanutkaan, voisin mennä uudestaan.

Sitten koitti rakastumisen hetki: Inspan suihkutilat! Todettakoon muutenkin, että koko paikka on supersiisti ja porukka oikein asiallista. Tilat näyttää uudelta (Japanissa kaikki on joko superuutta tai supervanhaa, ei yleensä mitään siltä väliltä), mutta ne suihkutilat: jokaiselle oli oma suihkuhuone ovella varustettuna, about 100×80 cm, siis sellainen, että siellä mahtui pyörimään miten vain ilman, että osui seinään. Pyyhe oven päälle osoittamaan että koppi on varattu, tarjolla oli shampoo, hoitoaine ja suihkugeeli. Kun suihkusta poistui, tuli siivooja kuivaamaan ja siistimään kopin seuraavaa vierasta varten – niinhän ne tilat pysyykin siistinä. Taidan jatkossa vaihtaa tämän kämpän suihkun InSpan vastaavaan…

Salin jälkeen kävelin kotiin, koska siitä orientationista ei tullutkaan mitään, koska en olisi ehtinytkään hot joogasta siihen ajoissa ja myöhästyä ei sovi. No, seuraava orientation on huomenna. Yritin taas ottaa kävelymatkasta aikaa, mutta kävin matkanvarrella kahdessa ruokakaupassa ja kotiin tullessa unohdin katsoa paljonko kello oli… Onneksi voi huomenna yrittää uudestaan. :)

Tein videon mun iltaruuasta. En saanut kameraa nauhoittamaan niin että siihen saisi äänen, joten kuvasin videon puhelimella, hyvin kelpaa sekin. Jos kiinnostaa tietää mitä söin iltaruuaksi, niin tästä selviää. (Paitsi ei selviä kun puhelin ja ipad eivät suostu synkkaamaan.)

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s