休みます – lomailusta (ja lomasuunnitelmista)

Kun kerron että olen menossa kesälomaksi Japaniin, ensimmäinen kysymys on minne ja toinen mitä aiot siellä tehdä. Olen vastannut tuohon kysymykseen jo monta kertaa, eikä vastaus ole tyydyttänyt kysyjää eikä oikein vastaajaakaan. Paras vastaus nimittäin on, että en tiedä. 

Loma on lomaa, joten tarvitseeko sitä nyt niin tarkkaan ohjelmoida aikatauluaan? Eikö tarkoitus nimenomaan ole se, että ei tarvitse päivän aikana suorittaa 9 palaveria, kuten välillä töissä? Tavallaan ymmärrän kysyjiä erittäin hyvin: jos lähtee niinkin kauaksi (tarkalleen ottaen 7717 km päähän) yksinään melkein kuukaudeksi, niin eikö olisi ihan hyvä olla ajatusta siitä mitä aikoo tehdä? 

Töissä tuli tällä viikolla puhetta siitä, että voiko elämää ennakoida ja kannattaako tehdä suunnitelmia vuosien päähän, kun kaikki kuitenkin muuttuu; niin lähtötilanne, resurssit, oma mielipide, muiden mielipiteet ja sekin, mihin lopulta tähdätään. Vain muutos on varmaa. (Kannattaa muuten tutustua sellaiseen asiaan kuin resilienssi eli muutoskyvykkyys!) Lopputulos oli, että toisille sopii suunnitella elämäänsä 5 tai 10 vuoden päähän, toiset elävät päivän kerrallaan, eikä kumpikaan ole enemmän oikein tai väärin. Eikä muuten kumpikaan em. reagointistrategia sinällään paranna resilienssia, koska kyse on yksilön ominaisuudesta, jota muuten voi kehittää (vink vink)…

Yllättääkö, että olen luonteeltani se suunnittelija? Tykkään enemmän maratonista kuin sprintistä, mietin mitä teen 10 vuoden päästä työkseni ja missä asun ja mitä opiskelen. Minulla on yleensä suunnitelmat valmiina kaikkeen ja niitä sitten muutetaan tilanteen mukaan, kun elämä yllättää. Syyskuun 2013 Japanin Shikokun ja Kyushun kiertuekin oli optimoitu siten että nähdään mahdollisimman paljon maata. Kun kahden viikon aikana kiertää Tokiosta – Hiroshima – Kumamoto – Aso- Beppu – Miyazaki – Kagoshima – Okayama – Takamatsu – Tokushima – Nagoya – Osaka – Tokioon, niin aika paljon saa suorittaa, purkaa ja pakata laukkua, innostua uudesta kaupungista, perehtyä nähtävyyksiin, etsiä ruokaa ja hotellin sijanti. Onneksi oltiin pari päivää Tokiossa ennen ja jälkeen kiertomatkan, mutta en tiedä siitä loman virkistävyydestä…

Tällä kertaa aion olla pelkästään Kiotossa. Miksikö? Rakastuin Kiotoon vuonna 2011 kun kävin siellä ensimmäistä kertaa – tai oikeastaan olen aina rakastanut Kiotoa. Luvassa on tällä kertaa budjettireisssu. Paikallaan pysyminen tulee halvemmaksi kuin kiertäminen, ja tunnen oloni edes vähän turvallisemmaksi kun saan luotua ympärilleni jotain tuttua; lähikaupan, kahvilan, kombinin (convinience store) jne. Japanissa junat – siis luotijunat eli shinkansenit – ovat nopeita mutta kalliita, paikallisjunat Suomen hinnoissa ja yhtä hitaita, eli paras vaihtoehto on jäädä Kiotoon. Ja onhan Kiotossa nähtävää! 

Jos nyt vielä mietit että mitä aion tehdä, toivottavasti tämä tyydyttää. Aion siis:

Syödä. Rakastan japanilaista ruokaa, eikä se ole pelkästään sushia. Kioton paikalliset kesäruokaerikoisuudet ovat ayu, kakigori, umeshu, zarusoba ja suika. Ayu on grillattua ankeriasta ja luulen etten uskaltaudu sitä maistamaan – katsotaan rohkaistunko seikkaillessa… Kakigori on ns. shaved ice, eli todella hienoksi hakattua jäämurskaa, jonka päälle kaadetaan kastiketta, joka pikemminkin muistuttaa mehua tai makusiirappia. Hyvää, mutta ei terveellistä. Umeshu on luumuviinaa ja tänään opin, että sen valmistaminen alkaa kesäkuussa, ja valmistumiseen menee vuosi. Niinpä siis umeshu on the rocks (pitää selvittää mikä on oikea ilmaus!) Kamogawan eli Kioton halkovan joenvarren terassilla voi olla ansaittu nautinto. Zarusoba on kylmää täysjyvävehnänuudelia, joka tarjoillaan jääpedillä ja sen päälle kaadetaan kuumaa mirin-kastiketta (maustekastike). Olen kerran maistanut ja oli tosi hyvää. Suika on vesimelonia ja olen superinnoissani kun selvisi, että se on kesäisin myös sielläpäin suosittu herkku! Jos oikein ankeilee, riittäisiköhän 30 euroa päivän ruokakassaksi?

Nukkua. Saa herätä milloin tahtoo. Saa ehkä myös valvoa myöhään. Jos tahtoo.

Urheilla. Pitää selvittää josko löytyisi se kuntosali, johon ulkomaalaiset naiset ovat tervetulleita. Helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin tulee käveltyä ja ajattelin vuokrata pyörän. 

Juoda. Juon oikein valmistettua vihreää teetä, jääkahvia, umeshua (sitä luumuviinaa), “haibooru” eli highball eli viskikolaa, japanilaista olutta ja pari Starbucksin lattea, c-vitamiinia 1000 mg sisältävää juomaa, automaatista ostan ainakin yhden acerola-mehun. Näistä juomista kahta ensimmäistä toivottavasti päivittäin. Ja Cafe Bibliotek Hello:n käsittämättömän ihanaa mansikkaminttujuomaa! (Niitä ei ole päivittäin varaa juoda, maksoi muistaakseni about 10 euroa/kpl).

Käydä puutarhoissa. Tietysti. Inside Kyoto –sivusto oli listannut parhaat puutarhat, olen melkein kaikissa näissä käynyt, mutta jos Kiotossa on yhteensä noin 70 merkittävää puutarhaa, niin julkisia puutarhoiksi laskettavia paikkoja täytyy olla paljon enemmän – tekemistä siis riittää!

20140524-194105-70865648.jpg
Ryoan-ji, täällä aion istuskella

On vaikea selittää mikä niissä puutarhoissa kiehtoo henkilölle, joka ei sellaisessa ole koskaan käynyt. Sama juttu varmaan jos surffaaja, laskuvarjohyppääjä, koiraharrastaja tai elektronisen tanssimusiikin ystävä yrittäisi selittää asiaa koskaan kokemattomille sitä miksi se oma juttu on maailman siisteintä. Vaikka ei kokeilun jälkeen tykkäisikään surffata, pystyy jollain tavalla käsittämään miksi joku sekoaa siitä täysin. 

Puutarhahifistelyn avaamista ei taida helpottaa se, että joudun toteamaan, että en ole kiinnostunut puutarhoista missään muualla, Suomessa tai maailmalla. Japanilaisista puutarhoista kiehtoo eniten karesansui -tyyppiset puutarhat, joissa kivet ja hiekka ovat pääosassa. Wikipediassa on kerrottu puutarhoista aika laajastikin, kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa! Löysin artikkelin jossa Roxana Robinson kuvaa karesansui-puutarhojen lumoa ihan osuvasti (koko artikkeli puutarhoista täällä):

“Yes. Sitting silently on the steps above it, you realize that the dry garden performs a sort of magical transformation. The spare composition becomes the world, both the outside world of the physical, and the interior world of your consciousness. From the steps above the famous Ryoan-ji, built around 1450, you become aware that a rough upright stone can be a mountain; the raked sand, the sea. Or perhaps the rough stone represents enlightenment, the raked lines, the world. They suggest some unanswerable riddle, some mysterious permanent flux: your eye keeps moving, from stone, to sand, to stone. Something about these shapes, and the relationships between them, both quiets and engages the viewer. Around you, silent people muse on a metaphorical landscape that’s five centuries old. The dry gardens expanded the possibilities of the form, offering a garden that would do more than merely delight the senses: it could engage the soul.”

Jos saisin syntyä uudestaan, haluaisin syntyä japanilaisen puutarhan, mieluiten juuri suuren rakkauteni Ryoan-jin, puutarhuriksi. Haravoisin hiekkaa, poimisin neulasia sammaleen päältä, nukkuisin satoja vuosia vanhassa teehuone-puutalossa ja olisin maailman onnellisin ihminen. Jotkut noista puutarhoista näemmä todella kykenevät lumoamaan ihmisen! :) Japanilaiset puutarhat eivät ole luonnontilassaan tai sattumalta syntyneitä, vaan ahkeran, välillä satoja vuosia kestäneen, kultivoinnin tulos. Sinällään siis rakennettuja, epäaitoja, ihmisen kädenjäljet näyttäviä tilataideteoksia ja kuitenkin samaan aikaan pakahduttavan kauniita, ei tästä maailmasta olevia pyhiä, henkisiä kokemuksia. Siis myös ihmiselle, joka ei erityisemmin välitä luonnosta. :) 

Toivottavasti tämä puutarha-palopuhe auttoi selventämään sitä miksi Kiotoon pääseminen on minulle niin tärkeätä ja miksi kysymykseen “mitä aiot tehdä” vastaaminen on vaikeata. Se, että yritän olla suunnittelematta seikkailua “valmiiksi”, on sitä että seison polvia myöten epämukavuusalueella jääkylmässä vedessä, ja olen siitä tosi ylpeä.

20140524-194157-70917944.jpg

Siitä surffi-hommasta vielä: sitten kun löydät maailmasta sen paikan, jossa sinun sielusi tietää olevansa kotonaan, ymmärrät miksi minun pitää päästä juuri Kiotoon. 

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s