Matkoista ja seikkailuista

Enää 10 päivää lähtöön! Remontti – jonka pakenemisesta koko matkaidea sai alkunsa – aikaistui ja nyt olo on kertakaikkiaan tukala, vaikka pahimmat ajat ovat vielä edessä. No, kyllä nämä päivät kestää kun kohta lomailen oikeassa kotikaupungissani, eli Kiotossa. 

Edelleen joka toinen päivä olen varma reissuideani loistokkuudesta, olen ylpeä siitä että uskaltaudun yksin tähän seikkailuun, ikävöin japanilaista ruokaa, kieltä ja kaikkia ihania sekopäisyyksiä. Ajattelen miten ihanaa on kävellä Shijo-doria (paikallinen Mannerheimintie) tai ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan astua Ryoan-ji -puutarhaan. 

Sitten on ne joka toiset päivät, joina mietin että mitä h….ttiä olen mennyt tekemään, kun varasin lennot ja asunnon Kiotosta 3,5 viikoksi. Jotka vietän ypöyksin. Maassa, jossa englannilla ei aina pärjää. Ja jos sattuu jotain. Jos en saa ruokaa. Tai jos ei ole tekemistä. Tai tulee maanjäristys. Jos ensimmäistä kertaa elämässäni tulee koti-ikävä ja itken koko 3,5 viikkoa yksin 8 neliön asunnossani, jossa ei ole telkkaria ja ei ilmeisesti nettiyhteyttäkään. Ja kaikki maksaa ihan älyttömästi. 

Kun siitä järkytyksestä toipuu ja myöntää että on tehnyt asioita jotka vähän pelottaa, voi alkaa järkeillä: matkaan maailman parhaaseen kohteeseen, kaupunkiin jonne kuulun. Tykkään olla itsekseni muutenkin, hyvässä eli omassa seurassa. Osaan puhua ja lukea japania ihan perushyvin, kyllä sillä pärjää. Ruokaa saa, tekemistä aivan varmasti on. Maanjäristyksiä tapahtuu Japanissa joka tapauksessa päivittäin (tällä viikolla oli muuten M4 kokoinen Kanton alueella), mutta isoja ei jatkuvasti. Koti-ikävään auttaa sähköpostit ja skype ja välillä on ihan terveellistä tuntea ikävääkin. Telkkaria nyt ei välttämättä tarvitse vaikka japanilaiset tv-ohjelmat ovatkin hulvattomia, nettiyhteys löytyy tarvittaessa jostakin kahvilasta. Eläminen maksaa, mutta näkisin tämän pikemminkin sijoituksena itseeni. :D

Luulen että on olemassa matkoja ja seikkailuja. Matkat ovat turvallisia ja tuttuja pistäytymisiä, seikkailut niitä joissa joutuu laittamaan itsensä likoon. Matkoilta voi parhaassa tapauksessa saada rusketuksen ja valokuvia, seikkailuissa joutuu tutustumaan itseensä ja maailmaan ihan uudella tavalla, kokee asioita jotka lämmittävät sydäntä vuosikymmeniä. Eleanor Rooseveltin sanoin: “Do one thing every day that scares you”. En ole vielä niin rohkea että joka päivä koettelisin rajojani, mutta ehkä 3,5 viikkoa Kiotossa kattaa muutaman päivän rohkeudenteot? Se on hyvä alku. 

20140522-224856.jpg

Jos kesäkuussa nyyhkytän täällä blogissa että Kiotossa on ihan kurjaa, älkää lähettäkö sinne pikapakettina tummaa suklaata ja spelttileipää lohduksi, vaan todetkaa, että itsepähän halusit tätä. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, sillä maailma ei jätä palkitsematta niitä, jotka sinnikkäästi yrittävät ylittää itsensä – oli se muiden silmissä miten vaatimatonta tahansa. 

10 päivää seikkailun alkuun …. Matkalaukku on jo noudettu vintiltä, viikonloppuna pitää alkaa speksata mitä tavaraa otan mukaan. Ensi viikolla vielä eurojen vaihto jeneiksi – on muuten melko hankalaa arvioida kuinka paljon rahaa kuluu vajaan kuukauden reissussa – ja loput pakkailut, sunnuntaina lentokentälle ja siitä se seikkailu alkaa. Elämä on elämistä varten.

20140522-224759.jpg

“and though she be but little, she is fierce”.

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s