Delicious delicacies – sushi, natto ja muut paikalliset herkut

Japanilainen ruoka on aihe, josta on mielipiteitä yhtä paljon kuin potentiaalisia syöjiä. Silti melkein aina kun kerron että olen onnellisesti sekaisin Japanista, ensimmäinen kysymys on “pidät ilmeisesti siis tosi paljon sushista?”. Joudun aina tuottamaan pettymyksen: joo, sushi on ihan hyvää, mutta se ei ole syyni Japani-hulluuteen, eikä sitäpaitsi sushia ole Japanissa joka paikassa tarjolla. Tehdään tämä nyt kerralla selväksi: ainakin oman kokemukseni mukaan sushia on Japanissa välillä jopa tuskaisen vaikea löytää. Sushiravintolat ovat yhtälailla erikseen kuin Suomessa, ja japanilainen “perusruoka” on aika paljon muuta(kin) kuin sushia.

Ehdottomasti paras sushikokemukseni sijoittuu vuoteen 2011 ja Tsukijiin. Tsukiji on Tokion kuuluisa kalatori, jonne kalastajat tuovat saaliinsa huuutokaupattavaksi klo 04 alkavaan huutokauppaan, josta Tokion ravintolat hankkivat kalansa. Kauppiaat ja (varsinaiset) asiakkaat kyllästyvät välillä parveileviin turisteihin, joten toisinaan Tsukijille pääsyä rajoitetaan, eikä varsinaisia tonnikalahuutokauppoja pääse katsomaan, osaksi varmasti siksikin, että tonnikalanpyyntiä vastustavat ulkomaiset ympäristöaktivistit ovat käyneet osoittamassa mieltään. Matkaopaskirjat ohjeistavat vierailemaan Tsukijilla heti aamusta 04-05 aikaan: kala on tuoreimmillaan ja paikalla on vähemmän turisteja. Hyvä idea, mutta herääminen klo 04 ei ole ykköshuvini (Tsukiji kannattaisikin yhdistää pitkään baari-iltaan, eli baarista suoraan sushille), eivätkä raaka kala ja riisi lempiaamiaiseni.

No, mitäpä ihminen ei periaatteistaan tinkisi elämysten vuoksi, joten pääsin ylös kello 06 ja olimme perillä Tsukijilla klo 07 jälkeen. Kalahuutokaupat oli jo käyty, ja etsimme ohjeiden mukaan torilta sushiravintolaa, jonka tarjonnan piti kuulua kaupungin parhaisiin. Ravintola löytyi, paikannus onnistui raidallisten markiisien ja ulkopuolella kiemurtelevan pitkän jonon perusteella. Jonossa seistessä tuli muutaman kerran mieleen, että tarjolla olevan sushin täytyy olla hyvää jotta 45 minuutin jonottaminen raaan kalan vuoksi on vaivan arvoista. Sen tuoreemmaksi sushi ei tule. Ja olihan se ihan hyvää. Ehkä kuitenkin kiinnostavampi kokemuksena kuin sushina.

IMG_6948

Tonnikalasashimia: kolmea erilaista tonnikalaa. Tiedän valintani epäeettisyyden, mutta sallin itselleni sen kerran vuodessa.

Suomalaisia tuntuu aina yllättävän se, että japanilaiset syövät todella paljon lihaa. Ilmiönä lihansyönti on kasvanut ja kasvamassa, joten ihmiselle joka ei syö punaista lihaa, on tiedossa välillä vähän vaikeuksia – kuten esimerkiksi kerran Tokiossa Shinjukussa, kun halusimme testata ramen (nuudelikeitto) -paikkaa. Japanissa on ravintoloita joiden ulkopuolella olevasta automaatista ostetaan lipuke, jolla ravintolasta saa lunastaa lipussa mainitun ruuan. Kieltä osaamattomille turisteille nämä paikat ovat pelastus, koska automaatissa näkee miltä annos näyttää ja voi edes auttavasti päätellä mitä ruoka pitää sisällään. Tämä siis teoriassa: ostin kuvan perusteella katkarapuramenin, sen toki sain, päälle vain oli lisätty kaksi paksua siivua kinkkua. En tänäpäivänäkään tiedä, sainko kinkut turistiekstrana (kaikki länsimaiset syövät lihaa) vai kuuluivatko kinkut annokseen. J nappasi kinkut kulhosta ja minä söin loput ja nololta tilanteelta vältyttiin.

IMG_6996

Kuvan ramen-annos ei liity tapahtumiin. :) Takamatsussa oli kiire saada lounasta, katkarapuramen oli loppu ja oli pakko ottaa pelkkä kasvisversio. Elämäni paras ramen, täydelliset maut. 

Ehdottomia lempiruokiani ovat ramenin lisäksi edamame, tempura ja yakitori. Edamame on soijapavunpalkoja, jotka tarjoillaan pienessä kulhossa joko kuumana (suosikkini) tai kylmänä. Höyryävän kuumissa edamameissa on yleensä vähän suolaa päällä ja maku on taivaallinen! Ensimmäinen kosketukseni edamameen oli muuten mielenkiintoinen: Tanskassa japanilaisessa ravintolassa tilasin edamamea ja en tiennyt, että kuoria ei kuulu syödä – vähän oli sitkeää! :) Tempura on kasviksia, kalaa tai äyriäisiä jotka on kevyesti leivitetty ja uppopaistettu rasvassa. Yleensä tempuraa dipataan kastikkeeseen ja kokemus on taivaallinen.

IMG_6947

Edamame-annos

IMG_7493

Tempura-ebit (katkaravut) nuudelien kanssa

Yakitori on paistettua kanaa. Yakitori-kanat tarjotaan usein vartaina ja tarjolla on kaikenlaisia kananosia: rintaa, reittä, niskaa, maksaa, rustoa, nahkaa, sydäntä… Maistuu pahemmalta kuin miltä kuulostaa. Parhaat yakitori-paikat ovat pieniä paikallisten suosimia ravintoloita, joissa on avokeittiö ja rasvankäry, parhaat paikat keittiön edessä tiskillä ja juomaksi suositellaan olutta. Listat ovat -tietysti – kanjeilla (kuvamerkeillä), jolloin alkeellisellakaan kielitaidolla ei osaa välttää kanansydäntä tai maksaa. Voi kysyä “yakitori nani ga arimasuka”, eli millaisia/mitä kanavartaita on, mutta kun vastauksena on luettelo sanoista joita ei ymmärrä, on kysyminen aika turhaa. Toisaalta voi kysyä myös japaniksi mitkä kanavartaat ovat suosittuja, mutta japanilaisten maku on vähintäänkin mielenkiintoinen, joten tästäkään ei ole ratkaisuksi. Syyskuussa 2013 eräästä ravintolasta löytyi toriyakin Rosetta-kivi: ruokalistassa kuva kanasta, johon oli nuolin merkitty kanan osat ja osat kirjoitettu hiraganalla (tavuaakkosilla, joten tätä pystyy lukea ja lausua), joten omia toiveita vastaavan tilauksen tekeminen helpottui huomattavasti.

IMG_6503

Tässä se Rosettan kivi: ohjeistus mitkä ovat kanan eri osien nimet 

Paikallisia erikoisuuksia kannattaa aina kokeilla jos rohkeutta riittää. Syyskuussa 2013 Kagoshimassa löytyi food market -tyyppinen ratkaisu, tori joka oli täynnä pieniä kojumaisia paikallisia erikoisuuksia tarjoavia ravintoloita. Löysimme kanaruokiin erikoistuneen kojun, jota isännöi paikallinen nuorehko komeahko nuorimies, joka ilahtui kun pystyimme kommunikoimaan japaniksi, jolloin hänkin käytti englantia minkä osasi. Palvelu pelasi ja saimme tilattua kertakaikkisen ihanaa Kagoshiman ylpeyttä, mustaa “nokista” grillattua kanaa, jonka päälle puristettiin sitruunaa ja otettiin pieni nokare yuzu-hedelmästä tehtyä raastetta. Hiilisenmakuinen kana ei liene terveellistä, mutta Kagoshimassa, jossa viereisen saaren Sakurajima-tulivuori syöksee tuhkaa lähes päivittäin joka leijailee kaupungin kaduille, on hiilikana pieni terveysongelma. Vietimme hauskan illan, ehdimme humaltumaan ja samalla seuraamaan jo edellä mainitun nuorenmiehen yrityksiä tehdä vaikutusta työkaverinsa ystävättäreen.

IMG_7326

 

IMG_7324

Ylimpänä kuva hiilikanasta, kertakaikkisen taivaallista, kun sen kanssa yuzu-mössöä (alemmassa kuvassa keskimmäisessä astiassa näkyy yuzua, joka se keltavihreä nokare). Alemmassa kuvassa kananmaksavartaita grillaantumassa. 

Japanilaisesta ruuasta puhuttaessa on muistettava mainita natto. Natto on paikallinen mämmi: paikallisille ihan ok ja ulkomaalaisille kauhistus, näyttää järkyttävältä, mutta maku on ulkonäköön verrattuna melkein siedettävä. Natto on fermentoituja (mädätettyjä) soijapapuja. Toki voisi kysyä että miksi kukaan haluaisi syödä mädätettyjä soijapapuja, mutta toisaalta miksi kukaan syö mämmiäkään? (Minä syön mutten tiedä miksi.) Nattoon tutustuin vahingossa Tokiossa Shinjukussa: vuoden 2011 hotellimme lähellä oli kalaravintola, joka oli aina täynnä paikallisia ja jäi kaivelemaan kun emme tulleet siellä käyneeksi. Syyskuussa 2013 menimme vartavasten paikalle, ja löytyi yksi vapaa pöytä terassilta. Huomasin että viereisen pöydän seurue tarkkaili meitä, mutta turistin suojamekanismi aka ignooraus toimi ihan hyvin. Ruokalista oli kanjeilla, mutta osasimme päätellä jotakin. (Kuten missä tahansa kielessä, ei riitä että tietää sanan kala tai liha, koska eri lajikkeet ovat aina omina niminään, esim. siika, hauki, kuha, ahven jne.) Tarjoilijan kanssa keskustelimme japaniksi ja selvisi mikä on suunnilleen sopiva annosten määrä. Tilasimme muun muassa ravintolan suosituimman ruuan (ruuan saapuessa pöytään selvisi että kyseessä oli kokonaisena paistettu kala), lohisashimia, edamamea jne. Tarjoilija kysyi pariin otteeseen tilausta ottaessaan jotain mistä en saanut selvää, mutta koska tilanteesta päästiin eteenpäin, asia ei jäänyt vaivaamaan. Kun naapuripöytä huomasi että osasimme vähän japania, käynnistyi keskustelu.

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes lohisashimi saapui pöytään. Sinällään sashimi oli herkullisen näköinen: tuoretta lohta retikkapedillä ja mizunan lehtiä, mutta päällä oli nattoa. Natto näyttää vähän mössöisiltä peruspavuilta, mutta pahinta on kun sitä yrittää nostaa haarukalla, siitä lähteä limaisia säikeitä, jotka venyvät ja venyvät. Nattosta lisätietoa ja kuvia täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Nattō

Naapuripöytä huomasi sashiminattomme ja huomasin heidän odottavan reaktiotamme nattoon. Totesin J:lle, että nyt on pakko syödä ja esittää että kaikki on hyvin. Niinpä sitten söimme nattoa minkä pystyimme: naton makukaan ei ole mieltä ylentävä, joten otin taktiikakseni tunkea suuhun välittömästi naton perään runsaassa soijassa ja wasabissa käytettyä sashimia. Naapuripöytä seurasi jännittyneenä miten reagoisimme nattoon ja kun emme näyttäneet inhotustamme, huojentunut hyväksyntä oli käsinkosketeltavaa. Käytännössä kätkimme niin paljon nattoa tarjoiluastian pohjalle kuin mahdollista – näiden kahden taktiikan yhdistelmä pelasti minut/meidät siltä erää ja päätin, että en enää syö nattoa uudelleen, jollei ole aivan pakko.

Japanilainen ruoka ON hyvää, mutta se on paljon muuta(kin) kuin pelkkää sushia. Maut ovat selkeitä, kala tuoretta, kasviksia ja maukkaita liemiä. Yllätyksiä tulee, mutta niiden kanssa on vaan selviydyttävä. Niinkuin 4hlön nabe-padan – palataan tähän joskus toiste. Suosittuja ruokajuomia ovat olut ja vihreä tee, enkä kumpaakaan pistä pahakseni.

Odotan jo kovasti että pääsen kesäkuussa astelemaan paikalliseen puolihämärään yakitori-paikkaan, otan paikan tiskiltä keittiön edestä, tilaan alkuun edamamea, saan sideorderiksi valkokaalin paloja, pöytään kannetaan paikallista olutta. Tilaan seseri-vartaita ensin 5 ja muutaman paahdetun munakoiso- ja herkkusienivartaan. Luulen, että tässä vaiheessa kyynelehdin silkasta onnesta. Lempiruokaa lempikaupungissa.

IMG_8168

Tältä maailma näyttä hyvän yakitori-illallisen jälkeen. <3

 

P

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s