Pachinko, automaatit ja muut ihanat sekopäisyydet

Yksi syistä jonka vuoksi rakastan Japania on kaikki se ihana sekopäisyys, jonka kohtaa jokapäiväisessä elämässä. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, tietysti koska se todentuu parhaiten arjessa (jos sitä matkalla ollessa koskaan voi olla), mutta yritetään.

Pachinko on ehkä Japanin kansallisurheilu numero 2 heti baseballin jälkeen, joskaan pelihallissa infernaalisessa melussa istuminen ja kuulien tunkeminen koneen sisuksiin äärimmäisessä hysteriassa ei ole urheilua. Turistin kannattaa varautua pachinkohalliin korvaturpilla, käteisellä rahalla ja lehmänhermoilla. Pachinkohalleissa valot vilkkuvat, musiikki huutaa tärykalvot rikkovalla äänenvoimakkuudella ja ihmiset istuvat riveissä koneiden edessä ja latovat kuulia koneeseen kiihtyvällä tahdilla.

Turistille – ainakaan minulle – pachinkopelin logiikka ei avaudu helpolla. Ensimmäinen visiittini pachinkohalliin oli lyhyt juurikin korvatulppien puutteessa, toisella kerralla sain vaihdettua rahat kuulakaukaloon ja yrittäessäni alkaa pelata, henkilökunnan edustaja saapui opastamaan. Itse koin henkilökunnan edustajan läsnäoloksi enkelin taivaastalaskeutumisena (“ehkä tähän tulee jotain tolkkua?”), hän puolestaan ohjasi kädestä pitäen japanin ja alkeellisen englannin saattelemana, joista kaikista olin erittäin kiitollinen. Kulttuurieroja nämäkin: hän kysyi (ehkä enemmän aviomieheltäni kuin minulta), että saako ohjata kädestä pitäen – henkilökohtaisen tilan kunnioitus kun on suuri.

Ladoin kuulia koneeseen ja pakko myöntää, että pachinko on addiktoivaa, vaikka en edes siitä paljon ymmärtänyt. Olisin halunnut jäädä pelaamaan, mutta J sai tarpeekseen melusta korvatulpista huolimatta. Mielenkiiintoista muuten: pachinkoa ei saa pelata rahasta, joten palkinnot ovat tavaroita kuten pehmoeläimiä. Hassu juttu ja ihan yhteensattuma, että hallin ulkopuolella on kojuja, joissa vaihdetaan samanlaisia pehmonalleja rahaksi….

Toinen suuri rakkauteni Japanissa ovat automaatit. Sinällään ne ovat kaukana sekopäisyydestä kätevyytensä vuoksi, mutta jotain superhellyyttävää niissä on. Automaatteja on joka paikassa, etenkin juna-asemilla. Juomatarjonta on yleensä vettä, mehua, limuja, kahvia, teetä, joskus oluttakin. Juomat maksavat yleensä 100-200 jeniä (alle1-2 euroa) ja erilaisten juomien testaamiseen voi jäädä koukkuun. Juomista sinänsä voisi itsessään kirjoittaa enemmänkin – palataan tähän myöhemmin. :)

Kerran Tokiossa Shinjukun sivukaduilla kävellessä vastaan osui juoma-automaattiarmeija. En tiedä oliko kyseessä automaattien hautausmaa vai kaupunginosa, joka ahkerasti hyödynsi automaatteja. Juoma-automaatteja tuntuu olevan kaikkialla ja etenkin kuumalla säällä voi tuntea henkistä ja fyysistäkin helpotusta, kun ei tarvitse kantaa vesipulloa koko ajan mukana, koska kulman takana on kuitenkin automaatti. Automaateista saa muutakin kuten tupakkaa, alkoholia, sukkahousuja ja jäätelöä, mutta näitä automaatteja näkee harvemmin.

20140406-140812.jpg

Kolmas ihanan sekopäisyyden ilmentymä on maskotit. Japanilaiset rakastavat kaikkea söpöä (kawai) ja jostain syystä maskotit ovat iso juttu. Kaupungeilla, provinsseilla, tapahtumilla ja kaupoillakin on omat maskottinsa. Esimerkiksi Japanin eteläisessä osassa Kyushun saaren Kumamoton provinssissa maskottina on Kumamon-karhu ja Kumamonin nimissä ja kuvalla myydään t-paitoja, kännykkäkoruja, omiyageja (tuliaiskarkkeja). Luonnollisesti Kumamon mainostaa alueen nähtävyyksiä patsaina ja julisteissa. Jokaisella alueella on tottakai oma maskottinsa.

20140406-135702.jpg

Kumamon-karhu Asossa onsenissa eli kylpylässä. Jos Kumamon käy täällä, kelpaa minullekin!

20140406-135601.jpg

Kuro-san kissa asemalla, jonka nimen olen jo unohtanut. Kävin Kuro-sanin kopissa, toivottavasti en loukannut kenenkään tunteita.

Vuosittain järjestetään maskottien “missikisat”, joissa ihmiset äänestävät parhaan maskotin. Vuonna 2011 parhaaksi maskotiksi valittiin juuri ystävämme Kumamon, äänestäjiä oli vuonna 2012 peräti 6,59 miljoonaa! Innostus maskotteihin ihmetyttää, mutta jotain addiktoivaa näissäkin on, sillä tutun maskotin tunnistaminen aiheuttaa pienen sisäisen lämpimän läikähdyksen.

20140406-140428.jpg

Syyskuulta 2013 englanninkielinen lehti kertoi maskottien missikisoista.

Tässä muutama linkki maskottien ystäville:
keisaripariskunta ja Kumamon
case Fukuppy: japanilaisten englanti aiheuttaa joskus yllätyksiä
vuoden 2013 maskottikisan tulokset

En tiedä maskottien ja automaattien arvosta maailman pelastumiselle tai siitä onko järkevää syödä kylmää pastaa (tarkoituksella), lämmittää wc-istuimia, käydä maid cafessa tai nukkua kapselihotellissa, mutta jostain syystä nämä ihmeellisyydet addiktoivat ja saavat minut hymyilemään. Ihan hyvä sekin, riittää minulle…. :)

P

,

Advertisements

2 thoughts on “Pachinko, automaatit ja muut ihanat sekopäisyydet

  1. Hahaa! Omiin ehdottomiin suosikkeihin kuuluvat luotijunien kuvastot – rypyt oikaisevat, takaraivoon kiinnitettävät koukut, kaikenmoiset apuvempaimet sekä muut härpättimet! Joka kerta on kuvasto ollut pakko poimia kotiin viemisiksi. ;) Toinen lemppari ovat vessat – lämmitettävää istuinta ei osaa arvostaa ennen kuin osuu hiihtokeskukseen -20c päivänä..

    • Rakastan japanilaisia vessoja, eikä kyllä tartte olla pakkastakaan! Aluksi niitä ihmettelee ja sitten kun niihin tottuu, ihmettelee sitä että miksei niitä ole Suomessa. :D Jos joskus rikastun, tuotan sellaisen omaan kotiin!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s